• Etusivu
  • Blogi
  • VIERAILIJALTA: Nuorisotalon ja Poikien Talon toiminnan yhtäläisyyksistä ja eroavaikuuksista
JAA

VIERAILIJALTA: Nuorisotalon ja Poikien Talon toiminnan yhtäläisyyksistä ja eroavaikuuksista

Nuorisotyön luonteeseen on perinteisesti kuulunut eräänlainen määrittelemättömyys ja vaikeasti hahmotettavuus. Nuorisotyön toimintakenttä on laaja, sitä toteuttavia toimijoita ja tehtävänimikkeitä sen sisällä löytyy paljon. Oulun kaupungilla on tällä hetkellä noin parikymmentä nuorisotaloa/-tilaa. Yhteisiä arvoja, toimintaperiaatteita ja sääntöjä on luonnollisesti olemassa ja luotu, mutta todennäköisimmin talotoimintaa toteutetaan silti Oulussa parillakymmenellä eri tavalla. Nuorisotalolla työskentelevien ohjaajien omilla ambitioilla ja osaamisella on merkittävä vaikutus siihen, millainen arvomaailma ja työkulttuuri nuorisotalolla kulloinkin on voimissaan ja kuinka sitä rakennetaan ja kehitetään. Myös alueelliset erityispiirteet, kävijäkunta ja paikan historia olennaisesti vaikuttavat kunkin nuorisotalon toimintaan. Näillä tiedoilla on helppo todeta, ettei minun näkemyksiäni sellaisenaan voi eikä tule yleistää koskemaan nuorisopalveluita kokonaisuudessaan.

Tällä hetkellä Oulun kaupungilla on käynnissä 2-vuotinen hanke, jonka päämääränä on tavoitteellisen nuorisotyön perussuunnitelman luominen. Suunnitelmassa kuvataan nuorisotyön kasvatuksellista luonnetta ja toimintatapoja. Tällä tavoin pyritään osaltaan pääsemään eroon mainitsemastani työn määrittelemättömyydestä, joka eittämättä on nuorisotyön yksi ilmeisimmistä epäkohdista. Hankkeen tavoitteena on osoittaa nuorisotyön merkitys ja oikeuttaa sen olemassaolo osana kunnallista palvelujärjestelmää. Suunnitelmaa laadittaessa on kuultu kattavasti koko henkilökuntaa ja kasvatuksellisia arvoja ja päämääriä, tiedostettuja ja tiedostamattomia, on pyritty kirjoittamaan auki. Kävin läpi tätä kirjoittaessani pikakelauksella tähän astista materiaalia ja havaitsin, ettei käsite sukupuolisensitiivisyys taida esiintyä mittavassa määrässä materiaalia kertaakaan. Onko se sitten käsitteenä vai työotteena vieras nuorisotyön arjessa ja nuorisotaloilla, vai jopa molempia? Hankkeen ulkopuolellakaan en muista, että sukupuolisensitiivisyys olisi juuri keskusteluissa esiintynyt. Sen sijaan painotetaan esimerkiksi tasa-arvoa, yksilöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta, elämänhallinnan ja kasvun tukemista sekä sosiaalista vahvistamista. Sukupuolisensitiivisyys, sellaisenaan kuin itse sen ymmärrän, nivoutuu varmasti enimmäkseen edellämainittujen arvojen sisälle. Sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolisensitiivinen työote voitaisiinkin ymmärtää periaatteessa sosiaalisena vahvistamisena. Vastaus kysymykseen lienee siis, että käsite vain on vieras vielä tänäkin päivänä.

Nuorisotalo on mitä mainioin paikka nuorelle harjoitella yhteiskunnan pelisääntöjä turvallisessa ympäristössä ja luotettavan aikuisen ohjauksessa. Oli kyse sitten osallisuudesta/vaikuttamisesta, sääntöjen noudattamisesta, sosiaalisten suhteiden luomisesta, oman roolin löytämisestä ryhmässä ja identiteetin rakentamisesta tai yhteisöllisyydestä, tämä kaikki ja moni muu ”kasvun paikka” on arkipäivää nuorisotalolla. Nuoriso-ohjaajan työtä voisi kuvailla vuorovaikutukselliseksi elämänhallintaa tukevaksi työksi. Se voi ulospäin näyttäytyä joskus biljardin tai pingiksen pelaamisena, mutta biljardi- ja pingispöytä muiden muassa ovat vain ohjaajan työkaluja ja reittejä päästä lapsen tai nuoren maailmaan käsiksi. Ammattitaitoinen nuoriso-ohjaaja osaa myös toimia tietoisesti sukupuolen huomioonottamiseksi vuorovaikutustilanteissa ja ymmärtää sukupuolen sekä sukupuolta koskevien käsitysten vaikutukset nuoren elämään. Ohjaajalta edellytetään lisäksi oman ohjaajuuden ja siihen liittyvien arvojen ja asenteiden tiedostamista.

Poikien Talon avoin toiminta muistuttaa varmasti lähtökohtaisesti nuorisotalojen avointa toimintaa ja työntekijöiltä edellytetään pitkälti samoja asioita. Kohtaaminen lienee yhtä aitoa ja dialogista kuin nuorisotaloillakin. Toki Poikien Talon kohderyhmä on pelkät pojat ja ikähaitarikin on suurempi – seikat jotka väistämättä vaikuttavat toiminnan sisältöön. Kynnys osallistua toimintaan on molemmilla tahoilla asetettu mahdollisimman alas, toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja jokainen kävijä saa itse määritellä aktiivisuutensa tason omien kiinnostuksien ja kykyjensä mukaisesti. Uskoisin kuitenkin, että Poikien Talon avoimeen toimintaan osallistuvalla nuorella on suuremalla todennäköisyydellä joku spesifimpi syy taustalla hakeutuessaan nimenomaan heidän toimintaan ja mahdollisesti odotukset toimintaa/ohjaajia kohtaan ovat erilaiset. Tämä pieni ero voi muodostua merkittäväksikin kun luottamuksellista suhdetta aloitetaan nollatilanteesta luomaan. Voin olla uskomukseni kanssa väärässäkin. Nuorisotiloilla on jonkin verran toimintoja, jotka ovat suunnattu vain jommalle kummalle sukupuolelle. Perinteisesti näitä toimintoja järjestetään nimenomaan tytöille. Avoin nuorisotalotoiminta nähdään ja koetaan kenties jo valmiiksi enemmän maskuliisena, josta syystä tämäntyyppiseen epäsuhtaan on ajauduttu. Nuorisotaloilla ei rehellisesti sanoen ole juurikaan mahdollisuuksia ja resursseja järjestää toimintaa vain toisen sukupuolen ehdoilla tai näkökulmasta. Ehkä ei aina ole osaamistakaan, toisaalta ei aina välttämätöntä tarvettakaan moiseen erikoistumiseen, koska tarjolla on esimerkiksi Poikien ja Tyttöjen Talojen kaltaisia toimijoita. Sukupuolisensitiivinen työote ei kuitenkaan onneksi vaadi sitä, että nuorisotalon toimintoja pitäisi jotenkin valikoivasti tarjota tytöille ja pojille erikseen.

Elämme aikoja, jolloin yhteiskuntaa leimaa pirstaleisuus ja varsinkin nuorten tulevaisuutta varjostaa äärimmäinen epävarmuus. Kilpailuyhteiskunnan aiheuttaman paineen yksi sivutuote näyttää tilastojen valossa olevan erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen, yksinäisyys ja tunne elämän tyhjyydestä. On tärkeää, että nuorelle miehellekin löytyy matalan kynnyksen paikkoja, joissa voi pohdiskella omaa mieheksi kasvamistaan sekä peilata omia näkemyksiään millaiseksi ihmiseksi haluaa kasvaa ja kehittyä. Kummoinen ennustaja ei tarvitse olla väittäessään, että Poikien Talon järjestämille yksilö- ja ryhmätoiminnoille on tilausta tulevaisuudessa enenevissä määrin. Tietenkään ei ole järkevää aina tarkastella asioita ongelmakeskeisesti. Tiloja tarvitaan myös ihan ”vain” mielekkään tekemisen mahdollistamiseksi. Myös nuorisotyö ja -talotoiminta aina muuttuu vallitsevien tarpeiden, yhteiskunnan muutoksien ja nuorisokulttuurien mukana. Tällä hetkellä oman näkemykseni mukaan sukupuolisensitiivisyyttä ei sinällään korosteta ja näkökulmat sitä kohtaan painottunevat eri tavalla riippuen vastaajasta. Sen ehkä ajatellaan toteutuvan automaattisesti kunhan noudatetaan muuten nuorisotyölle ominaisia arvoja. Ehkä näin yksinkertaisena en asiaa itse koe, vaan automaatioajattelun sijaan vaadittaisin tietoisempaa tarkastelua ja reflektointia. Poikien Talo – ja miksei Tyttöjenkin Talo – on suhteellisen uusi toimija sosiaalisen nuorisotyön kentällä. Siitä huolimatta heillä on varmasti suuresti annettavaa juuri nuorisotalojen ohjaajille työn luonteen samankaltaisuudesta johtuen. Olisi mielestäni typerää julkisella puolella olla oppimatta sukupuolisensitiivisen työn pioneereilta ja olla nappaamatta hyviä käytänteitä sieltä omaan työhömme.

Markus Fabritius
Nuoriso-ohjaaja

← Takaisin