Vapaaehtoisemme Juhan vetämä roolipelikampanja päättyi maanantaina 27. tammikuuta.
Lopputaistelu oli tiukkaakin tiukempi, kun Aeric, Lurjake, Helm, Laucian ja Rimbliff syöksyivät suurta käärmehirviötä vastaan. Menetyksiltä ei säästytty, vaan taistelun tuoksinnassa paladinimme Helm tuupertui maahan henkäisten viimeisen henkäyksensä. Epätoivon nostaessa päätään loput seikkailijamme keräsivät viimeiset tahdonvoimansa ja saivat kuin saivatkin voitettua viheliäisen käärmehirviön. Vaan vaaran ajat eivät olleet vielä ohi: taistelualueena toiminut temppeli alkoi sortua ympäriltä ja seikkailijamme joutuivat vielä kiperään kujanjuoksuun etsien reittiä ulos temppelistä. Henkensä uhalla seikkailijamme kantoivat Helmin ruumiin mukanaan ja lopulta pääsivät takaisin auringonvaloon ja raikkaaseen ilmaan. Onneksemme seikkailijamme keksivät vielä keinon herättää Helm takaisin eloon. Siten Helm, Aeric, Lurjake, Laucian ja Rimbliff pystyivät pitkää seikkailua rikkaampana palauttamaan kadoksissa olleen Olavin takaisin setänsä luokse ja jatkamaan matkaansa kohti uusia seikkailuja…
Kaksi kampanjaa rikkaampana
Nyt pelattu roolipelikampanja oli järjestyksessään toinen D&D-kampanja, joka Talolla on koskaan pelattu. Kampanjan läpi käynyt ryhmä koostui neljä täysi-ikäisestä kävijästä, jotka kokoontuivat kampanjan äärelle kerran viikossa noin kolmetoista kertaa. Kampanjan päätyttyä Juha kävi läpi sattumukset ja koettelemukset, joita sankarijoukkiomme kohtasi matkallaan. Sen jälkeen keskustelimme tunnelmista ja fiiliksistä kampanjan suhteen.
”Ryhmäläiset pelasivat taisteluissa tehokkaasti ja järkevästi”, pelinvetäjä Juha toteaa. ”Pelaajat improsivat hahmoillaan myös mukavasti ja humoristinen improaminen sekä niin sanottu ’järkevä pelaaminen’ olivat hyvin tasapainossa kampanjan aikana.” Juha oli muokannut pelatun kampanjan 1980-luvulla julkaistusta seikkailumoduulista, jolloin suoraviivaisemmat ”dungeon dwellerit” olivat yleisempiä. Tämän totesimme porukalla vaikuttaneen kampanjan suomiin mahdollisuuksiin pelaamisen suhteen, kun esimerkiksi nyt kultakolikkojen, erilaisten aarteiden sekä muiden pienten nyanssien merkitys jäi melko vähäiseksi seikkailijoidemme tutkiessa luolastoja ja lahdaten niissä asustelleita lisko-otuksia.
Erilaiset lähtökohdat
Yhdellä ryhmäläisellä ei ollut ennestään mitään tietoa pöytäroolipelaamisesta eikä hän tuntenut pöytäroolipelien maailmaa tai toimintaa etukäteen. Hän kertoi yllättyneensä, kuinka samanlaista pelaaminen (mm. taistelut) oli verrattuna esimerkiksi tietokoneella pelattaviin roolipeleihin. Ryhmäläinen koki, että hänen valitsemansa hahmoluokka oli haastava, koska sen taidot eivät täysin soveltuneet tai syttyneet liekkiin pelatussa kampanjassa rajaten muun muassa improamismahdollisuuksia. Ryhmäläinen myös koki, että hahmoa oli vaikea pelata ”hahmona”, koska hahmoluokan tunnusomaiset piirteet tuntuivat typeriltä ja vaikeilta soveltaa nyt pelattuun kampanjaan.
Yksi ryhmäläinen oli katsonut entuudestaan paljon roolipelivideoita ja totesi, että pelaaminen oli kyllä paljon mukavampaa kuin katsominen ja koki, että haluaisi pelata lisää. Hän koki hahmoluokan vaikeutena mm. taikojen valitsemisen aina tason noustessaan, koska kyseisellä hahmoluokalla taikavalinnat olivat lopullisia. Ryhmäläinen totesi alkaneensa pelata hahmollaan yhä rohkeammin tarinan edetessä.
Yhdellä ryhmäläisellä oli ennestään kokemusta roolipelaamisesta yhden kampanjan verran. Hän tykkäsi siitä, että muut pelaajat olivat vanhempia kuin edellisessä kampanjassa, mikä näkyi pelatessa hyvällä tavalla. Hän koki myös uuden kampanjan mukavana vaihteluna, kun hänellä oli eri rotu ja luokka hahmollaan kuin viimeksi. Aiemmin hän oli pelannut vain kaukaa ampuvalla hahmolla, mutta nyt pelattu hahmo vaati hyökkäämään suoraan taistelun keskiöön. Ryhmäläinen kertoi nauttivansa noppatuurin vaikutuksesta roolipelaamisessa sekä yleisesti tykkäävänsä paljon tuuria sisältävistä peleistä. Hän koki myös tämän kampanjan jännittävämpänä, koska hahmon kuoleman mahdollisuus oli konkreettisemmin läsnä koko kampanjan ajan.
Kampanjan aikana ryhmämme sai siis paljon hienoja kokemuksia ja oivalluksia, mutta paljon jäi kuitenkin vielä kokematta roolipelien maailmasta. Pelaajien hahmojen välille ei muun muassa ehtinyt syntyä konflikteja, jotka olisivat voineet maustaa peliä lisää. Hahmon pelaaminen hahmona koettiin yleisesti haastavana, mihin syynä pidettiin toisaalta suht lyhyttä kampanjaa (ainakin jos vertaa esimerkiksi jopa vuosia kestäviin kampanjoihin) ja toisaalta pelaajien ensikertalaisuutta. Varsinkin järkevien/typerien valintojen tekeminen oli haastavaa, vaikka se olisi sopinut hahmolle. Yhteinen tunnelma oli, että kun kokemusta karttuu, myös metagamen pelaaminen lisääntyy. Kykyjen vaikutus hahmoon kiinnosti ryhmäläisiä: millainen olisi muun muassa barbaari, jonka voimakyky olisikin heikko? Ryhmäläiset kokivat myös, että jos he aloittaisivat uuden kampanjan, se olisi melkeinpä järkevämpää aloittaa suoraan 3. tai jopa 5. tasolta, jotta hahmolla olisi heti alkuun enemmän ominaisuuksia ja taitoja.
Lopuksi Juha vielä kertoi erilaisista pelityyleistä, apukirjoista sekä –verkkosivuista. Hän rohkaisi ryhmäläisiä kokeilemaan pelinvetäjänä olemista. Iso kiitos Juhalle hienosta roolipelikokemuksesta ja omistautumisesta sen vetämiseen!
Ohjaaja Juhon näkemyksiä
Yhteisten elämysten ja kokemusten saaminen (erityisesti oman ikäisten kanssa) on asia, josta toiminnassamme mukana olevat kävijät ovat saattaneet olla paitsi elämässään. Porukkaan kuulumisen kokemusta ei voi koskaan vähätellä varsinkaan itseluottamuksen rakentumisen kannalta. Siten yksi keskeisimpiä toiminta-ajatuksiamme on tarjota monipuolisesti tilanteita ja mahdollisuuksia, joissa kävijämme pääsisivät kokemaan yhteisöllisyyttä. Erilaisten kokeilujen kautta olemme huomanneet, että pitempikestoisiin ryhmiin sitoutuminen on kävijöillemme haastavaa. Kuitenkin pöytäroolipelit vaikuttaisivat olevan sellainen maailma, johon kävijöitämme olisi helppo innostaa ja joka houkuttelee mukaan.
Pöytäroolipelin vaikutusta oli ihailtavaa seurata: oli huikeaa nähdä ryhmäläisten innostus ja paneutuminen pelattavaan kampanjaan. Erityisesti heidän valtava tietoisuutensa hahmojen kyvyistä ja taidoista yllätti kerrasta toiseen – ajatellen että kyseessä oli ensikertalaisia pelaajia ja pelikertoja oli vain kerran viikossa. Huomasin moneen otteeseen jääväni, ja uskon myös ryhmäläisten jääneen, odottamaan seuraavaa pelikertaa miettien, mitä sitten tapahtuu, millaisia hahmoja kohtaamme ja mihin tarina meitä johdattaa. Kampanja selkeästi motivoi ja innosti ryhmäläisiä, sillä poissaoloja ei juuri ollut ja nekin vähäiset johtuivat harrastuksista.
Uskon vahvasti, että pelatun kampanjan kaltaiset yhteisölliset kokemukset lisäävät kävijöidemme itseluottamusta ja antavat heille mukavien muistojen lisäksi rohkeutta kohdata uusia tilanteita myös Talon toiminnan ulkopuolella.
Uusi kampanja alkaa!
Aloitamme uuden roolipelikampanjan helmikuussa. Tämän kertaisen kampanjan vetää pari viikkoa sitten Talolla harjoittelun aloittanut Ville Mustaniemi, jolla on pitkän linjan kokemusta pöytäroolipeleistä. Uusi kampanja sijoittuu myös Dungeons&Dragons –maailmaan ja se on suunnattu tällä kertaa Talon nuorille kävijöille (12-17 –vuotiaat). Kampanja alkaa maanantaina 10.02.2020 ja sitä pelataan Talolla kerran viikossa maanantai-iltaisin klo 16.30-19.30 noin 6-7 viikon ajan. Uuteen roolipeliryhmään otetaan mukaan neljä pelaajaa, joiden kanssa ohjaajamme Juho askeltaa Villen johdolla Hämylän kylään… Tule mukaan!
Olen sosionomiopiskelija ja olin Poikien Talolla harjoittelussa marras-joulukuussa 2019. Tulen täysin eri alalta, josta minulta löytyy usean vuoden työkokemus. Poikien Talo toimi itselleni ensimmäisenä harjoittelupaikkana ja kunnollisena kosketuksena sosiaalialan työympäristöön. Olin Poikien Talolla vajaat kuusi viikkoa ja tässä ajassa Talon erilaiset toiminnot tulivat minulle tutuiksi.
Ennen harjoittelun alkua havaitsin itsessäni pientä jännitystä, joka kuuluu asiaan uuteen työympäristöön mennessä. Mietin paljon, miten tulen pärjäämään vajaan vuoden opiskeluillani, mutta jännittäminen ja epäilykseni osoittautuivat turhiksi, sillä minut otettiin erittäin hyvin vastaan niin henkilökunnan kuin myös Talolla käyvin poikien ja miesten puolesta. ”Tuu omana ittenä!” slogan onkin erittäin osuva.
Näin alanvaihtajana Poikien Talo tarjosi minulle paljon käytännön oppia sosiaalialalla tehtävästä asiakastyöstä, mutten kuitenkaan halua lokeroida Poikien Talolla käyviä henkilöitä asiakkaiksi. Osallistuin kaikkiin yhteisötoimintoihin harjoitteluni aikana, lisäksi minulle tuli tutuksi erilaiset yksilö- ja ryhmätutustumiset ja myös Talon ulkopuolella pidettävät ”lautapelikahvit” OSAO:lla.
Mieleenpainuvimmat hetket harjoittelusta ovat alku ja loppu. Tulin jännittyneellä, mutta erittäin innokkaalla, asenteella oppimaan uutta ja harjoittelu tarjosi minulle ammatillisesti erittäin paljon. Paljon mielenkiintoisia keskusteluita eri aiheista, lukemattomia pelihetkiä ja paljon naurua. Kun mietin itseäni nuoriso-ohjaajana harjoittelun alussa ja lopussa, on ero valtava. Lopetin harjoittelun haikealla fiiliksellä, mutta monta kokemusta rikkaampana, joita on mukava muistella pimeänä talvena.
Suurimman vaikutuksen Poikien Talolla minuun teki yhteisöllisyys. Vaikka aluksi kaikki oli minulle uutta ja vierasta, ei se haitannut menoa. Henkilökunta ja kävijät muodostavat tiiviin yhteisön, jossa ketään ei jätetä yksin. Itse ihan yllätyin kuinka helppo minun oli lopulta lähteä mukaan toimintaan. Pelaaminen, jutteleminen tai ihan vain oleminen – Poikien Talolta löytyi aina tekemistä kaikille. Kokonaisuus muodostuu pienistä asioista, mutta sisään tullessa tervehtiminen ja kuulumisten kysely olivat asioita, joiden kautta toisista välittäminen näkyi kaikille. Nämä ovat pieniä, mutta erittäin tärkeitä asioita, jotka haluan muistaa ja sisällyttää omaan työhöni tulevaisuudessa.
Olli-Pekka Kallunki sosionomiopiskelija Lapin Ammattikorkeakoulusta
Jussi, Matti, Joonas ja Juho osallistuvat sukupuolisensitiivisyysseminaariin, joka pidetään Helsingissä ke 22.01 – pe 24.01. eivätkä he siten ole paikalla Talolla tuona aikana.
Keskiviikon täysi-ikäisten olohuone (klo 16-19.30) ja torstain nuorten olohuone (klo 14-19.30) kuitenkin pidetään tavalliseen tapaan, kun tuntityöntekijät Jani ja Olli-Pekka tulevat pitämään Taloa pystyssä.
Tänään sanomalehti Kalevassa julkaistiin ohjaajamme Juhon kirjoittama juttu vapaaehtoistoiminnastamme. Jutun näkökulma oli vapaaehtoisemme Juhan polussa ja kokemuksissa toiminnastamme sekä hänen mahdollistamassaan roolipeliryhmässä. Voit lukea jutun alempaa tästä artikkelista.
Jos olet kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta meillä, olet erittäin tervetullut mukaan! Vapaaehtoiseksi pääsemiseksi ei tosiaan vaadita roolipelikampanjan vetämisen kaltaisia erityistaitoja, vaan tärkeintä ovat terveet arvot ja halu auttaa. Lisättäköön vielä, että koska työtä tehdään lasten ja nuorten parissa, tarkistamme vapaaehtoisiltamme myös rikosrekisterin. Kiinnostuneita pyydämme olemaan yhteyksissä ohjaajaamme Joonakseen (puh. 050-598 8012 tai joonas.koskela@vuolleoulu.fi) ja sopimaan tapaaminen. Tapaaminen koostuu hyvin pitkälle samoista asioista kuin kävijöidemmekin tutustumiskäynnit eli esittelemme toimintaamme tarkemmin ja erityisesti kuulemme sinusta, kiinnostuksen kohteistasi ja ajatuksistasi.
Jokaisella vapaaehtoisella on omat syynsä tulla mukaan toimintaan. Voit Juhan tarinan lisäksi käydä tutustumassa toisen vapaaehtoisemme Janin tarinaan täällä.
Jos et koe Poikien Talon vapaaehtoistoimintaa omaksesi, mutta haluaisit kuitenkin vapaaehtoistyöhön muulla tavoin, kannattaa käydä tutustumassa Vuolteen muuhun vapaaehtoistoimintaan täältä.
Hemmo ja Kimmo MacHemmoista vierailivat eilen luonamme ja toivat uskomattoman hienon uutisen mukanaan: Kilttimieskalenteri oli tuottanut 1800 euroa! Summa on toiminnallemme erittäin merkittävä ja emme voi liikaa korostaa kiitollisuuttamme MacHemmoille ja kaikille Kilttikalenterin toteuttamisessa mukana olleille (ja tietenkin myös sitä ostaneille).
Vierailu oli meille lahjoituksen lisäksi antoisa myös muuten. Ihastuimme Hemmon ja Kimmon kuvaamaan yhteisöllisyyteen suomalaisten kilttimiesten kesken. Näimme MacHemmojen toiminnassa yhtäläisyyksiä omiin arvoihimme, sillä haluamme molemmat rohkaista miehiä pukeutumaan haluamallaan tavalla, ilman ulkopuolisten voimien vaikutusta. Kimmo ja Hemmo kertoivatkin kokemuksiaan kilttiin pukeutumisesta ja siitä, millaisia reaktioita he ovat kohdanneet.
Kaiken kukkuraksi MacHemmot ehtivät vielä osallistua Miesten vuoro -toimintaamme, jossa aiheena tällä viikolla oli ’miesroolit’ ja kertoa omista kokemuksistaan kävijöillemme. Kiitos vielä kerran MacHemmoille vierailusta ja lahjoituksesta!
(P.S. MacHemmot piirsivät myös oman mottomottinsa, joka on nyt laitettu omaan koukkuun roikkumaan. MacHemmot voivat tulla siitä sitten nauttimaan kahvit Talolle, jos Oulun suunnalla liikkuvat.)
Vuonna 2020 tunnekasvatus on sanana jo monelle varsin tuttu. Tai ainakin se herättää jonkinlaisen mielikuvan kuulijassaan. Suomalaisessa tutkimuksessa termi on jo käytössä mutta esimerkiksi englanninkielisessä kirjallisuudessa käsitteelle löytyy ainakin neljä käännöstä. Marraskuussa Poikien Talolla kävi Oulun Ammattikorkeakoulusta journalismin opiskelija tekemässä haastattelua liittyen poikien ja nuorten miesten syrjäytymiseen. Haastattelun yhteydessä puhuimme myös tunnekasvatuksesta ja sen merkityksestä syrjäytymisen ehkäisyssä lyhkäisesti. Tämän myötä päätin vielä hieman enemmän perehtyä aiheeseen ja kirjoittaa siitä tämän blogitekstin.
Tarkastellaanpa ensin hieman tarkemmin, mitä sanat tunne ja kasvatus yksittäisinä tarkoittavat. Sanakirjan käännös tunteelle on seuraavan lainen: ”tunne tai emootio on jonkin tuntemuksen, kuten mielihyvän tai mielipahan tietoinen elämys. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella”. Kasvatus on määritelty puolestaan näin: ”Kasvatus on vaikuttamista jonkun henkiseen kehitykseen. Kasvatus on tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on muuttaa yksilön ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti. Laajan näkemyksen mukaan kasvatus kattaa kaikki kasvattajan tahalliset ja tahattomat teot, jotka vaikuttavat halutusti yksilön kehittymiseen”. Sanakirjan määritelmässä tunteesta puhutaan tietoisena elämyksenä. Se tuntuu kehossa. Miltä jokin sitten tuntuu, on useiden eri tekijöiden summa. Keskeisin tunnetta määrittävä tekijä on varmasti yksilöllinen temperamenttimme, eli miten ja millä tavoin reagoimme johonkin ärsykkeeseen. Voimme reagoida ärsykkeisiin luontaisen temperamenttimme myötä joko aktiivisesti tai passiivisesti. Tiivistetysti voitaisiin todeta, että tunnekasvatuksen tarkoituksena on opettaa yksilöä tunnistamaan omia, erilaisia tunnetilojaan sekä käsitellä ja ilmaista niitä sopivalla tavalla. Käsittelyyn liittyy tiiviisti tunteiden hallinta sekä tunteiden sanoittaminen. Tunnekasvatuksesta puhuttaessa on tosiaan hyvä huomioida myös termi tunneilmaisu, joka liittyy sekä kasvatukseen että kulttuuriin. Kulttuurimme määrittelee meille tietynlaisen pohjan sille, millaisia tunteita saamme hyväksytysti tuntea sekä ilmaista. Yksilölliset erot tunteiden ilmaisun tavoissa liittyvät tiiviisti erilaisiin kasvatusmalleihin sekä metodeihin.
Tunnekasvatuksen yhteydessä puhutaan tunnetaidoista. Tunnetaitoja ovat muun muassa kyky käsitellä ja ilmaista erilaisia tunteita tilanteeseen sopivalla tavalla, kyky sietää pettymyksiä sekä yksi tärkeimmistä on empatiakyky. Tunnetaitojen opettelu alkaa lapsena ja siinä vanhemmilla on suuri rooli, jotta lapsi oppii ja sisäistää erilaisia tunteiden käsittelytapoja. Lapsi oppii tunnetaitoja muun muassa havainnoimalla vanhempiaan sekä peilaamalla käyttäytymistä toisista ihmisistä. Aikuisen tehtävänä on toimia peilinä lapsen erilaisille tunteille ja näin ollen opettaa, miten erilaisiin tunnetiloihin reagoidaan. On erityisen tärkeää, että vanhempi on sinut omien tunteidensa kanssa. Tämä mahdollistaa lapsen ja aikuisen välittömän kohtaamisen. Tunteiden sanoittamisella vanhempi opettaa lapselle tunteiden tunnistamista. Lapsen tuntiessa pahaa oloa ja itkiessään, vanhempi voi ottaa lapsen syliin ja lohduttaa tätä silittämällä rauhallisesti. Lapselle puhuminen ja kertominen, että kaikki on hyvin, on tärkeää. Näin lapsi oppii säätelemään omaa tunnereaktiotaan. Tämä mahdollistaa myös turvallisuuden kokemisen. Kun lapsi oppii havainnoimaan itsessään tapahtuvia muutoksia ja ymmärtää mistä ne johtuvat, on hänellä turvallinen olla itsensä kanssa. Tunnetaitoja lapsi opettelee myös leikin kautta omien ikätovereiden kanssa.
Tunnekasvatus on otettu osaksi arkipäivän oppimista monissa Suomen päiväkodeissa sekä kouluissa. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tunnekasvatuksen merkitys korostuu yhä enenevissä määrin. Koulun tehtävä myönteisten tunteiden mahdollistajana sekä itsetunnon vahvistajana on kasvanut. Perinteisten akateemisten taitojen ohella on tärkeää, että oppilas pääsee harjoittelemaan omien tunteiden tunnistamista, vuorovaikutusta sekä toimimista osana kouluyhteisöä. Tunnekasvatus myös liittyy laaja-alaisen oppimisen tavoitteisiin ja sisältöihin muun muassa äidinkielessä, ympäristöopissa, liikunnassa ja uskonnossa. Sillä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia erilaisten taitojen oppimisessa ja edistämisessä sekä kasvua haittaavien tekijöiden vähentämisessä. Koulumaailmassa tunnekasvatuksella on saavutettu pitkäkestoisia vaikutuksia oppilaiden parantuneissa sosioemotionaalisissa taidoissa, positiivisessa elämänasenteessa sekä akateemisissa taidoissa. Päiväkodeissa harjoitellaan arkisten askareiden ohella myös tunnetaitoja erilaisten harjoitteiden avulla. Lapset pääsevät harjoittelemaan tunteiden ilmaisemista esimerkiksi värien avulla. Päiväkirjaan värittäminen päivän lopussa voi ilmaista, onko lapsen päivä ollut keltainen eli iloinen ja aurinkoinen vai onko päivää sävyttänyt tummat värit eli synkkyys tai surullisuus.
Tunnekasvatuksen merkitys on noussut myös julkiseen keskusteluun puhuttaessa nuorten pahoinvoinnista ja sen lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Mielenterveyden erilaiset ongelmat ovat yhä nuorempien ongelma, puhumattakaan nuorista aikuisista. Syyt ovat moninaisia ja jokaisen kohdalla yksilöllisiä, mutta ajattelen että joitain keskeisiä asioita pystyy varmasti nimeämään. Tehokkuus yhteiskuntamme on vaikuttanut ihmisiin kiireellään. Aikaa aidolle kohtaamiselle on vähemmän. Suorittaminen on noussut monessa asiassa prioriteettinumero yhdeksi. Myös digitalisaatio on ajanut ihmisiä sähköisiin alustoihin, someen ja verkkoon. Kauemmaksi face to face tapahtuvasta vuorovaikutuksesta toistemme kanssa. Pohjimmainen tarve ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi sekä kohdatuksi omana itsenään, juuri sellaisena kun on. Nuorten kohdalla pahaa oloa voi aiheuttaa myös jonkinlainen vaikeus hyväksyä erilaisuutta. Vaikkakin globaali maailma on tuonut ihmisiä lähemmäksi toisiaan, tuntuu välillä siltä, että emme silti pysty hyväksymään riittävissä määrin erilaisuutta. Nuorilla on paljon paineita siitä, miltä he näyttävät ja miten heidän kuuluisi toimia ja käyttäytyä. Osa jää ulkopuolelle porukasta, ollessaan joltain osin massasta poikkeava. Outo ajatus sinänsä, että meidän kaikkien tulisi olla samanlaisia, toimia, taikka pukeutua saman lailla. Tunnetaitojen opettamisessa olisi tärkeää huomioida myös erilaisuuden kunnioittaminen. Sen, että joku toinen on ulkonäöltään tai vaikkapa puhetavaltaan erilainen, kun minä, ei tarvitse aiheuttaa minussa pelko –tai hyökkäysreaktiota. Vaan voisikin olla, että erilaisen ihmisen synnyttämä reaktio minussa onkin positiivinen ja kiinnostunut.
Suomalaisen kulttuurimme ongelmana on pitkään ollut tunteiden tukahduttaminen ja vaikeus puhua asioista. Uskon kuitenkin, että tämä asia on kehittymässä parempaan suuntaan. Tästä puhutaan nykyään paljon enemmän ja ongelma on tiedostettu. Niinpä sille voidaan myös tehdä jotain. Miehetkin ovat alkaneet puhua enemmän tunteista ja se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi neljä-viisikymmentä vuotta sitten. Termit ylisukupolvisuus, taakkasiirtymä ja tunneperimä ovat tulleet osaksi yleistä keskustelua. Voimme ymmärtää nykyään tiedon lisääntymisen myötä käyttäytymiseemme vaikuttavia, monien sukupolvien takaisia asioita. Tämä helpottaa niiden työstämistä. On hienoa huomata, että perinteiset rakenteet opetuksessa ja kasvatuksessa ovat menneet isoja harppauksia eteenpäin. Tämä mahdollistaa laajassa kuvassa myös kansanterveytemme kehittymisen parempaan suuntaan.