Saavatko pojat vielä olla poikia ja tytöt tyttöjä? Tietysti! Olennaista on se, että onko ollut riittävästi mahdollisuuksia kasvaa sellaiseen aikuisuuteen, mikä pojasta on luontevimmalle ja omimmalle tuntunut. Henkilökohtaisesti en ole kokenut omassa elämässäni vahvaa ulkopuolista ohjausta tietynlaiseen muottiin, joka ei itsestäni olisi tuntunut omalle. Erilaisia vaihtoehtoja tarjottiin, joista valinnat ohjautuivat kaveriporukoiden ja intuition mukaan. Musiikillistakin ilmaisua tarjottiin ja siihen jopa painostettiin, mutta perehtyneisyyteni ja luontainen lahjakkuuteni eivät puoltaneet kovin kummoista musiikillista harrastuneisuutta. Lyhyeksi jäi se matka. Olenkin ollut musiikissa saajan paikalla ja siitä nauttinut.
Onko kasvattaja epäonnistunut, jos pojat leikkivät pikkuautoilla tai tytöt prinsessaleikkejät? Ei. Lapset saavat leikkiä juuri niitä leikkejä, mitkä heistä tuntuvat mielekkäälle, eikä kasvattajan tule säikähtää lapsen tekemiä valintoja leikkien suhteen. Myöskään pelkoa ei pidä aiheuttaa se, jos lapset ylittävät ”perinteisinä pidettyjä” sukupuolirajoja. Kun kasvattaja lähtee tietoisesti ohjaamaan lastaan hänen mielestään sukupuolen mukaan määräytyvään oikeaan suuntaan, ollaan vaarallisilla vesillä. Jos lapsi kokee, ettei täytä niitä odotuksia, joita hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset häneen osoittavat, on se itsetunnon kannalta musertavaa. Näitä tarinoita tulee joskus vastaan Poikien Talolla.
Kaikkien kasvattajien tulisi toki aika ajoin tarkistaa omaan henkilökohtaiseen käyttöjärjestelmään asennettujen sovellusten sukupuoliroolioletukset. Itsekin törmään omassa ajattelussa ”perinteisenä pidettyihin” yleistyksiin kohtuullisen usein. En tiedä kuinka moni voi oikeasti mieltää itsensä rooliodotuksista vapaaksi henkilöksi. Omaa intuitiota kannattaa testata esittämällä itselleen kysymyksiä, johon vastaa alitajuisesti. Mitä mieleesi juolahtaa, kun pitäisi kuvata minuutissa yksittäisillä sanoilla ”pärjäävä tyttö” tai ”pärjäävä poika”. Onko näillä lapsilla ajattelussasi eroa? Millainen on pärjäävä poika, millainen on puolestaan tyttö. Onko niissä eroa?
Positiivinen maskuliinisuus? Voisiko positiivinen maskuliinisuus olla vastakohta toksiselle maskuliinisuudelle? Jälkimmäinen on ainakin väkivaltaa ihannoivaa ja sallivaa, jossa pärjäävyys on puhtaasti yksilön omalla vastuulla. (KT) Sari Haapakangas (ent. Manninen) on kirjoittanut maskuliinisuuden hierarkioista, joissa pojat hakevat valta-asemia hyvin vahvasti kontekstisidonnaisesti. Toisessa ryhmässä valtahierarkia määräytyy eri tavalla kuin toisessa. Ehkä perinteisesti valta-asema poikien keskuudessa alakoulun ylemmillä luokka-asteilla ja yläkoulussa haetaan sekä sujuvilla sosiaalisilla taidoilla, että mahdollisesti fyysisillä ominaisuuksilla. Yleisesti ottaen uskaltaa kai todeta, ettei edellä mainituissa ryhmissä erilaisuuteen välttämättä kovin sallivasti suhtauduta. Tai ainakaan valtahierarkian ylätasolle ei heikoilla sosiaalisilla taidoilla tai fyysisillä valmiuksilla päästä. Totta kai poikkeuksia on. Sallivuutta sukupuolen sisälle tulisi pystyä nykyistä paremmin rakentaa. Vastuussa siitä olemme me kasvattajat.
Valtahierarkioihin palaaminen omassa lapsuudessa ja nuoruudessa todentaa hyvin Sari Haapakankaan tekemää tutkimusta. Ala-asteella poikien valtahierarkiat rakentuivat pitkälti liikunnallisella pärjäämisellä, respektiä ei koulumenestymisellä ansaittu. Yläasteella pakka jaettiin uudelleen. Uudet luokkajaot, uudet oppilaat eri kouluilta ja murrosiän myllerrykset yhteenlaskettuna valtahierarkiat rakentuivat uudelleen. Ehkä juuri murrosikä muutti myös respektin ansaitsemismekaniikkaa eniten. Seiskaluokkalaiset pelonsekaisin tuntein aloittivat yläasteen peläten pahamaineista ”möllin asemaa”, miettien uitetaanko päätä vessanpöntössä, saako laitettua hanttiin. Yläasteaikaa kokonaisuutena muistellen, tuntuu että respektit haettiin auktoriteetteja, eli opettajia tai jopa rehtoria vastustaen ja koulun sääntöjä rikkoen. Pelonsekaista kunnioitusta saivat pojat, jotka edellä mainituissa toimissa olivat näkyvimmin esillä ja puheissa. Nuoruuden portaita yläasteen loppupuolella eteenpäin astellessa ja Raahen kävelykatua edestakaisin pikkuryhmissä kulkien samaa hämmennystä aiheuttavaa respektia saivat ne nuoret miehet, jotka kymppikassin juotuaan otattelivat yhteen nyrkein toisen ”pahamainisen” nuoren miehen kanssa.
Iän karttuessa ja henkisen iän seuratessa biologista kehitystä nuo respetktit ansaittiinkin jo eri tavalla. Kävelykadulla edelleen nyrkkiä heiluttelevat nuoret miehet eivät ansainneetkaan asemaansa valtahierarkian ”huipulta” vaan kaveripiiri joko harventui tai paremminkin he pyrkivät suuntaamaan kasvavan nuoren miehen tarmoa johonkin kehittävämpään. Jälkeenpäin ajateltuna ja muistellen valitettavan monen nuoren miehen polku ei yläasteen valtahierarkian huipulta kohti aikuisuutta ole ollut kovin ruusuinen.
Ajat ovat muuttuneet. Maskuliinisuuden hierarkiat määräytyvät edelleen kontekstisidonnaisesti. Enenevässä määrin uskon, että valtahierarkiat määräytyvät aivan muulla tavoin, mitä se on ollut 1990-luvulla – luonnollisesti. Muokkaammeko ajatteluamme niin, että todellisuudessa annamme lasten kasvaa sellaiseen aikuisuuteen mikä heistä tuntuu luontevalle?
Sukupuolisensitiivisyydessä tunnistetaan sukupuolen merkitys henkilön kasvussa ja kehityksessä. Sukupuoli on olennainen osa ihmisen identiteetin rakentumista. Sukupuoli ei kuitenkaan koskaan saisi olla rajoite ihmisen toiminnalle. Rajoitteet syntyvät pääsääntöisesti ahtaista sukupuoleen liitetyistä rooliodotuksista. Millaisia pojat ovat, mitä pojat harrastavat jne. Jos tiedostaen tai tiedostamatta kasvatamme lapsia noudatellen perinteisiä rooliodotuksia, syntyy väistämättä tilanteita, joissa yksilön oma tahto ei vastaa yleisesti odotettua tai pidettyä. Mitä vahvempi on kasvattajan oletus siitä, mitä tulisi tehdä, mistä tulisi pitää, millainen tulisi olla. Sen suurempi on lapsen kokemus riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta olla sellainen kuin on. Lapsia tulee kannustaa kokeilemaan erilaisia leikkejä, antaa reilusti mahdollisuus ja vapaus valita. Kokeneet vanhemmat ja kasvatusalan ammattilaiset ovat toki huomanneet, että eri aikakausina painotukset ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Kasvattajien ei kuitenkaan kannata säikähtää, jos lapsi suuntautuu ”perinteisenä pidettyihin” sukupuolirooleihin. Kunhan ollaan varmoja siitä, että valinta on todella lapsen oma ja hänellä on ollut vapaus valita. Lasta on kannustettu kokeilemaan erilaisia olemisen ja tekemisen muotoja. Kuitenkaan kasvatuksessa ja vanhemmuudessa ei mielestäni tulisi suunnata pyrkimykseen kasvattaa lasta tyhijöissä, varmistuen siitä, ettei lapsi saa mitään ”perinteisiä rooliodotuksia”. Kasvussaan lapsi ja nuori tarvitsee erilaisia peilejä oman identiteetin kasvun tueksi. Palasia siitä, millaiseksi yksilö haluaa kasvaa. Ympäristöstä tulee sukupuolittuneita ajatuksia ja käytänteitä. Kasvattajan tehtävänä on suodattaa ja mahdollistaa lapselle mahdollisimman yksilöllinen kasvu ja kehitys.
Myönnettävä on, että sukupuoleen liitetyistä rooliodotuksista vapaa ajattelu ja kohtaaminen on teoriassa helppoa ja itsestään selvää. Silti epäilen, että sitä ilmenee paljon enemmän kuin tiedostamme. Vaikeus rooliodotuksista vapaan kohtaamisen mahdollistamiseen liittyy juuri siihen, että oletukset ovat niin vahvasti tiedostamattomia.
Lopuksi tähdennän sukupuolisensitiivisen ajattelun yhtä tärkeintä ja tässä tekstissä kirjoittamatta jäänyttä näkökulmaa. Sukupuolta ei pidä nähdä kaksinapaisena järjestelmänä. Sukupuoli on paitsi biologinen (sex) ja kulttuurinen (gender), mutta myös kokemuksellinen. Aina sukupuoli ei vastaa kokemusta. Tai sukupuolelle ei löydy itselle soveltuvaa määritelmää. Tämän vuoksi ilmaisu ”perinteisenä pidetty” on jopa loukkaava, pahoittelut siitä. Ylläpidän näin kirjoittaessani sukupuolen kaksinapaista ajattelua. Eli loppuun alleviivaus ja kertaus: Annetaan lasten ja nuorten kasvaa sellaiseen aikuisuuteen, mikä hänestä mielekkäälle tuntuu.
Jussi Markus Kirjoittaja on Oulun Poikien Talon johtaja
Sari Haapakankaan väitöskirja:
”Iso, vahva, rohkee – kaikenlaista”. Maskuliinisuudet, poikien valtahierarkiat ja väkivalta koulussa http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514263590.pdf
Hallituksen linjausten mukaisesti kokoontumisrajoitusten mukainen osallistujamäärä nousee 50 henkilöön 01.06.2020 alkaen. Siten mekin avaamme Talolla toteutettavan toimintamme samasta päivämäärästä alkaen. Talo-toimintaa kuitenkin ohjaa seuraavat tarkat toimintamallit, joten lue ne tarkasti.
HYGIENIAOHJEISTUS:
Talolle tullessa kaikki pesevät kätensä lämpimällä vedellä ja saippualla. Käsienpesun jälkeen käytetään vielä käsidesiä. Kävijöille on myös tarjolla kertakäyttöhanskoja sekä hengityssuojaimia. Lauta- ja konsolipelejä pelatessa kaikki pelaajat käyttävät kertakäyttöhanskoja.
Yhteisötoiminnoissa on edelleen tarjolla välipalaa. Talon työntekijät kuitenkin valmistavat välipalat etukäteen elmukelmuihin pakatuiksi hyvän hygienian vallitessa.
SAIRASTUMINEN:
Sairaana ei saa tulla Talolla toteutettaviin toimintoihin. Jos sinulla tai jollakin perheenjäsenelläsi on jokin seuraavista oireista, emme voi ottaa sinua vastaan:
kuume
yskä
hengenahdistus
lihaskivut
väsymys
nuha
pahoinvointi
ripuli
Taudin yhteydessä on kuvattu myös maku- ja hajuaistin häiriöitä.
Jos epäilet koronavirustartuntaa, noudata Oulun kaupungin ohjeita:
Hakeudu näytteenottoon soittamalla Oulun kaupungin koronaneuvontaan numeroon 08 558 41414 (ma–to klo 8–16, pe klo 8–15).
Iltaisin ja viikonloppuisin soita Oulun seudun yhteispäivystyksen numeroon 08 315 2655. Jos kuulut riskiryhmään, ota yhteyttä pikaisesti. Koronavirustesti otetaan nyt myös lieväoireiselta potilaalta.
Hätätapauksissa soita 112.
Jos saat todennetun koronatartunnan, ilmoita siitä ohjaajillemme. Me ilmoitamme siitä sitten Talo-toiminnassa mukana olleille kävijöillemme sekä siirrymme täysin etänä toteutettavaan toimintaan, jollaista olemme toteuttaneet nyt huhti-toukokuussa. Sama toimintamalli toimii myös, jos ohjaajamme sairastuu koronaan.
TOIMINNOT 01.06. ALKAEN: Seksuaalineuvontaa toteutetaan tavalliseen tapaan joko Talolla tai etänä (Teams–, Zoom–, doxy– tai puhelinkeskusteluna). Pääsy seksuaalineuvontaan on helppoa ja nopeaa. Ole rohkeasti yhteydessä Mattiin (p. 044 726 1265) tai Joonakseen (p. 050 598 8012), niin sovitaan aika ja sinulle mieluisin kanava!
Yksilötutustumisetovat myös mahdollisia. Sopiaksesi yksilötutustumisesta ole yhteyksissä Joonakseen (p. 050 598 8012) tai Juhoon (p. 050 408 4028).
Maanantaisin toteutetaan…
… K-18 -kahvit Talolla klo 13-16. Tuu mukaan juttelemaan päivän polttavista aiheista ja viettämään mukavaa aikaa yhdessä Poikien Talon työntekijöiden kanssa. Tavalliseen tapaan voit olla mukana sen aikaa, kun haluat tai ehdit. Kahveille on mahdollista osallistua myös etänä. Laita viestiä Talon työntekijöille, jos haluat mukaan etäyhteyksillä, niin saat linkin Microsoft Teams-kokoukseen. Mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan voimme myös ulkoilla toiminnon aikana.
Tiistaisinei toteuteta vakiotoimintaa…
…vaan se on varattu erilaisille vaihtuville toiminnoille sekä yksilötyölle (yksilötyötä on mahdollista toteuttaa myös muina päivinä).
Keskiviikkoisin toteutetaan…
… K-18 -kahvit Talolla klo 14-17. Tuu mukaan juttelemaan päivän polttavista aiheista ja viettämään mukavaa aikaa yhdessä Poikien Talon työntekijöiden kanssa. Tavalliseen tapaan voit olla mukana sen aikaa, kun haluat tai ehdit. Mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan voimme myös ulkoilla toiminnon aikana.
Torstaisin toteutetaan…
…12-17 -vuotiaiden olohuone Talolla klo 13-16. Tuu mukaan näkemään tuttuja ja pelailemaan pelejä turvallisessa seurassa!
Perjantaisin toteutetaan…
…Miesten Vuoro InstaLive klo 10-11
Joonas ja Juho keskustelevat viikottain vaihtelevista aiheista. InstaLiven tallenne jätetään nähtäviksi Instagram-tilillemme @poikientalooulu.
…etäpelinurkkaus klo 13-14
Juho ja Matti peluuttavat täysi-ikäisiä nettilautapelisivusto Board Game Arenalla. Jos haluat mukaan, laita viestiä Juholle (p. 050 408 4028) ja kerro samalla sähköpostiosoitteesi. Saat vastauksena linkin Microsoft Teams -kokoukseen. Teams-kokousta pidetään taustalla auki reaaliaikaista keskustelua varten. Lisäksi tarvitset tunnukset Board Game Arenaan (ilmainen). Jos sinulla ei niitä vielä ole, ne voi tehdä myös etäpelinurkkauksen aluksi.
…Luova toiminta etänä klo 14-16.
Joonas toteuttaa kävijöiden kanssa erilaisia luovia harjoitteita. Luova toiminta toteutetaan vaihtoehtoisesti joko Teams-kokouksena tai Oulun Poikien Talon Discord-kanavalla. Ole yhteyksissä Joonakseen (p. 050 598 8012), jos haluat mukaan Luovaan toimintaan.
Jos Talon toimintoihin liittyminen tällä hetkellä tuntuu vaikealta tai etätoiminnot eivät sovellu sinulle, ota yhteyttä, niin voimme sopia kahvit jonnekin muualle!
Tämän blogitekstin ajatus syntyi eräänä päivänä oman esimieheni kanssa käydyn keskustelun pohjalta, jossa juttelimme viikon kuulumisista ja suunnittelimme hieman tulevia työkuvioita. Meille Poikien Talon työntekijöille ominainen piirre on puhumisen jalo taito, joka monesti rönsyilee hyvinkin monenlaisiin teemoihin ja sfääreihin. Joskus näistä keskusteluista syntyy hyviä ideoita ja nyt hoksasimmekin pomoni kanssa, että seuraava blogitekstin aihe voisi liittyä etätyöhön ja sen synnyttämiin ajatuksiin sekä havaintoihin. Olimme kummatkin hoksanneet sen, että erilaisien verkkopohjaisten alustojen päivittäinen käyttö on yllättävän raskasta. Kun on tottunut tekemään töitä ihmisten kanssa niin sanotussa ”live” tilanteessa päivittäin, on ollut opettelemista totuttaa itsensä tietokoneen sekä puhelimen äärelle moniksi tunneiksi päivässä. On kuitenkin tähän alkuun heti todettava, että todella monia hyviä sekä uusia oivalluksia sekä menetelmiä on syntynyt lyhyessä ajassa. Ihminen on siitä ovela otus, että mukauttaa omaa toimintaansa aina tilannetta vastaavaksi ja täten selviytyy eteenpäin.
Sellainen fakta ihmisten välisestä kommunikoinnista on kiinnostava, että jopa 70 prosenttia ihmisen viestinnästä on nonverbaalista eli ilmein, elein ja esimerkiksi pukeutumisen kautta tapahtuvaa viestintää ja kommunikointia. Välitämme toisillemme tietoa itsestämme, omista aikeistamme ja haluistamme hyvin vaistonvaraisesti ja jopa tiedostamattamme. Se mitä puhumme ja kerromme toisillemme sanoilla, on loppu viimein vähäistä. Totta kai sanoilla ja puheella on painoarvoa, sitä ei voi kiistää. Joskus yksi sanakin voi merkitä riittävästi. Mutta isossa kuvassa olemuksemme ja kommunikointi koko kehoa hyödyntäen on merkittävämpää.
Nyt kun moni toiminta on siirtynyt nettiin ja erilaisiin kommunikointi alustoihin siellä, täytyy todeta, että homma on mennyt vaikeammaksi. Toisen ihmisen ”lukeminen” vaikkapa Microsoft Teamsissa tai Discordissa on paljon raskaampaa ja vaatii henkilöltä enemmän keskittymistä ja havainnointia. Aina et välttämättä näe toista, kuulet vain äänen. Tällöin joutuu käyttämään todella suuren määrän energiaa ihan vain siihen, että saa kiinni kommunikoinnin rytmistä. Milloin toinen lopettaa puheensa? Mihin väliin minä nappaan oman asiani kanssa? En myöskään pysty lukemaan toista tai hänen aikeitaan yhtä selkeästi, kun fyysisesti olemme ”eri tiloissa”. Silloin kun näen toisen web kameran välityksellä, on kommunikointi hieman helpompaa. Joskin ei silloinkaan korvaa oikeata kohtaamista kasvotusten.
Olen havainnut myös sellaisen asian, että minulle on hyvin luonteenomaista lähteä kotoani pois, tekemään töitä fyysisesti eri paikkaan. Siksi olenkin nyt kokenut sopivaksi tulla Poikien Talolle tekemään etätöitä, ennemmin kuin jäädä kotiin tietokoneen kanssa. Paikan vaihtuessa fyysisesti, tapahtuu myös mielen tasolla siirtymistä. Pystyn keskittyä paremmin ollessani pois kotoa. Silloin mieleni toimii vapaammin. Poikien Talon normi arjessa kohtaamme poikia ja nuoria miehiä lähes päivittäin, useamman tunnin kerrallaan. Silloin vaihdamme kuulumisia, rupattelemme viikon tapahtumista ja joskus saatamme esimerkiksi pohtia yhteiskuntamme tilaa. Jutteleminen soljuu eteenpäin omalla painollaan. Välillä voi tulla hiljaisia hetkiä tai tuumailu taukoja. Saatetaan hörpätä kahvia tai katsella ulos ikkunasta. Nyt etätyötä tehdessä katseeni on usein tiukasti kiinnittynyt tietokoneen näyttöön. Mikäli en ole keskustelemassa tai pitämässä jotain virtuaalitoimintoa, todennäköisesti reflektoin omaa tekemistäni tai etsin uutta tietoa johonkin tulevaan toimintoon. Aivoni tekevät työtä herkeämättä. Prosessoin ja ajattelen paljon. Tämä synnyttää usein tunteen päivän päätyttyä, että on tehnyt paljon työtä päällään. Joskus saattaa olla hieman ”outo” olo. Ikään kuin kävisi hieman ylikierroksilla.
Voisi kai todeta, että näinä aikoina ollaan paljon tekemisissä tiedon ja sen käsittelyn kanssa. Etsimme uusia ratkaisuja keksiäksemme uusia menetelmiä työhön. Innovoimme ja ”brain stormaamme”. Joudumme elämään tällä hetkellä suuressa määrin päämme kautta. Olisi todella tärkeää muistaa vastapaino. Nimittäin keho. Tarvitsemme fyysistä liikuntaa ja rasitusta, jotta päämme voi nollautua suuresta kuormituksesta. Raitis ulkoilma ja valo ovat onneksi apunamme tässä. Kun saamme riittävästi happea verenkiertoomme, mielentilammekin tasoittuu ja rentoutuu. Työn siirryttyä verkkoon, emme käytännössä pysty hyödyntämään kaikkien aistien kautta tulevaa tietoa. Ihmiskontaktien vähentämisen ja jopa välttämisen seurauksena luontainen tarpeemme nähdyksi tulemisen osalta saattaa jäädä vajaaksi tai joillain jopa olemattomaksi. Tällöin voimme kokea itsemme turvattomiksi, stressaantuneiksi tai kiukkuisiksi. Surullisiksikin. Jos tekee töitä esimerkiksi kuudesta kahdeksaan tuntia tietokoneen välityksellä ja tämän jälkeen jää sisälle katomaan televisiota tai etsii netflixistä jonkun sarjan, voi päivän päätteeksi tuolloinkin olla hieman ”outo” olo. Voi tuntea, että jotain puuttuu.
Nyt näyttäisi siltä, että korona ajan rajoituksia aletaan asteittain purkaa. Saamme pikkuhiljaa alkaa taas kokoontua pienillä porukoilla. Mielenkiinnolla odotan, että miten ”uusi normaali” arkemme alkaa pyöriä ja mitä se tuo tullessaan. Sen kyllä myönnän, että olen kaivannut ihmisiä ja heidän näkemistään. Olo on tällä hetkellä odottava ja myönteinen. On hyvä tietysti muistaa se kuuluisa maalaisjärki näin rajoitusten lieventyessä ja kiinnittää edelleen huomiota hyvään hygieniaan ja suurten kokoontumisten välttämiseen. Kesäkin alkaa jo olla lähellä, tästä on mukava mennä taas kohti uutta.
Joonas Koskela Kirjoittaja on Oulun Poikien Talon ohjaaja
Poikien Talo on kehittänyt korona-ajan vallitessa uusia työmenetelmiä, joilla on mahdollistettu poikien ja nuorten miesten kohtaamista sekä heidän hyvinvointinsa tukemista poikkeusaikana. Yhtenä työmuotona olemme päättäneet aloittaa kirjavinkkauksen, jonka tarkoituksena on nostaa esille mielenkiintoisia kirjoja liittyen miehen elämään ja sen eri osa-alueisiin. Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirja valikoitui Poikien Talon ensimmäiseksi vinkkaukseksi. Teemu kirjoitti meille myös omia ajatuksiaan siitä, miten omaa hyvinvointiaan voi vaalia näin poikkeusaikana:
”Aluksi ajattelin, että jaan teille vinkkejä, joilla pysyä tasapainossa poikkeuksellisina aikoina.
Mutta sitten mietin, että ei kukaan halua kuulla mitään vinkkejä – jokainen varmasti löytää omat keinonsa toimia.
Niinpä ajattelin vain jakaa asioita, jotka ovat minua auttaneet elämässäni aina haasteissa. Tässä yhdeksän asiaa, jotka auttavat.
Luota omaan kehoosi. Mikäli lähtökohta on se, että ei pysty luottamaan oman kehon toimintaan, se ohjaa erilaisiin ratkaisuihin ja valintoihin. Henkilökohtaisesti en ole aina luottanut omaan kehooni ja se on jatkuva, säännöllinen harjoitus, että luottaisin enemmän ja enemmän kehon viisauteen. Mikäli on jatkuvaa epäilystä omaan kehoon, on vaikeaa luottaa sen vastustuskykyyyn, hermostoon, hormoneiden toimintaan ja sitä kautta meidän terveyteemme. Kehon kanssa voi alkaa tekemään tuttavuutta ja se voi parhaimmillaan tuoda luottamusta sen valtavaan kykyyn mukautua elämän haasteisiin.
Liiku joka päivä. Liikkuminen ei ole sama asia, kuin treenaaminen tai liikunta. Liikkuminen on aina päivään sopivaa liikettä, joka palvelee sitä, missä kunnossa keho on. Mikäli keholla on voimavaroja, voi haastaa enemmän ja vähän kuormittaa systeemiä, jotta se pääsee vahvistumaan (liitoksissa ensimmäiseen kohtaan). Mikäli koko systeemi on väsynyt, kuormittunut, on aika ottaa kevyttä metsäkävelyä, käsien ja lantion pyörittelyä, hengityksen rytmittäessä liikettä. Mutta joka päivä keho kaipaa liikettä, riippumatta siitä, mikä tila on. Se mikä vaihtelee on kuormittavuus. Haasta sopivasti, lepää riittävästi.
Panosta uneen. Kun on haastavia aikoja, voi olla houkuttelevaa laittaa elämä risaiseksi. Ehkä vielä yksi sarja, ehkä vielä yksi päivitys, ehkä vielä yksi olut illalla. Ei se unirytmi niin tärkeää ole, saattaa mieli sanoa. Mutta se on. Se on tärkeimpiä elementtejä hyvinvoinnissamme. Nyt on hyvä aika tutustua omaan unirytmiin, tehdä iltarituaaleja, jotka auttavat rauhoittumaan. Nyt on hyvä aika luoda oma unirtymi, joka palvelee sinun hyvinvointiasi. Ja kun unirtymi löytyy, sitä kannattaa kunnioittaa, sillä se auttaa sopeutumaan tiettyyn hereillä/nukkumisrytmiin, mikäli sellaista on mahdollista ylläpitää.
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa. Ymmärrä asiat, mihin todellisuudessa voit vaikuttaa. Ja mihin taas et. Keskity niihin, mihin voit.
Pidä keskittyminen omiin tavoitteisiin. Mikäli haasteet vievät sinun kaikki unelmat, tavoitteet ja päämäärät, niin luo pienempiä, jotka edesauttavat sitä, että kuitenkin koet liikkuvasi eteenpäin. On houkuttelevaa hypätä tilaan, jossa ei ole mitään mitä odottaa. On myös mahdollista, että käytät ajan siihen, että työskentelet mini projektien kanssa, jotka ovat linjassa oman elämän visiosi kanssa. Ja ellei sellaista ole, niin mini projektit voivat auttaa selvittämään sen, mikä se ei ainakaan ole. Etsivä löytää. Aina ei tarvitse olla jatkuvaa tavoitetta, tavoitteen perään, mutta päämäärät voivat kertoa jotain myös sinun arvoistasi elämässä. On tärkeää kokea elävänsä omaa polkua todeksi.
Syö oikeaa ruokaa. Ei ole mitään syytä jättää perusasioita taakseen, kun on haasteita. Vaan juuri mitä haasteellisempaa on, on syytä keskittyä perusrakennuspalikoihin, jotka muodostavat meidän mielialan, energiatason, immuniteetin ja elinvoimaisuutemme. Panosta luonnolliseen, luonnon tekemään ravintoon, niin ei voi mennä hirveästi vikaan. Syö luonnollista ruokaa, juo puhdasta vettä. Ruoka olkoon lääkkeesi.
Pura päivittäinen kuormitus luontokosketuksella. Mikäli päiviin kuuluu paljon laitteita, on hyvä käydä purkamassa päivän aikana kertynyt lataus kehoon. Minulle tämä tarkoittaa joka päiväistä uimista/avantoa luonnonvesissä. Purkaa, rauhoittaa ja antaa hyvän fiiliksen nopeasti.
Luota ihmisiin. Jaa tarinaasi, soita ystävälle, puhu kumppanillesi avoimesti ja rehellisesti, samalla vastuun ottaen sanoistasi. Halaa rakkaita, kölli sängyssä vähän pitempään, hiero ja pelaa pelejä lasten kanssa. Luota ihmisiin, sillä luottamus luo yhteyttä ja sitä kautta tunnetta, että ei ole yksin. Me voimme huomattavasti enemmän erkaantua ihmisistä omassa mielessämme, kuin yksikään karanteeni voi sitä tehdä. Mutta onneksi voimme myös sisäisesti antaa toisille ihmisille ja itsellemme mahdollisuuden tulla toisia lähemmäksi.
Pidä hauskaa. Tee asioita, joilla ei ole mitään päämäärää, järkeä tai tavoitetta. Nauti tanssista, kukkien tuoksusta, hengityksen tarkkailusta, musiikista tai vaikka taiteesta, mitä itse luot. Laula, jotta saat kosketuksen syvempään osaan itsestäsi, joka haluaa tulla kuulluksi. Pidä hauskaa, vaikka hauskuutta ei olisikaan nähtävästi näkyvillä. Autat itseäsi ja sitä kautta toisia.
Toivottavasti ajatuksista on jotain hyötyä myös sinun päiviisi.
Tässä vielä video, jossa käsittelen miehisyyttä, mieheksi kasvamista, isyyttä, pojan ja miehen eroavaisuuksia.”
Teemu Syrjälä
Teemu Syrjälä on pohjoisen kasvatti, jolle luonto, luonnonmukaisuus sekä rakkaus tekemiseen ja ilmentämiseen on elämäntyö. Teemu on ”Elinvoimaisen miehen kirjan” kirjoittaja ja ”seksuaalisen nautinnon kortit” tekijä. Hän pitää suosittuja ”miesten viikonloppuja”. Teemun opiskelun ja tutkimuksen pääpainona on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Teemu pyrkii opettamaan asioita helposti ymmärrettävässä muodossa. Kurkkaa Teemun esittelyvideo tästä.