Kesän 2020 reissut

Me Poikien Talolla olemme perinteisesti järjestäneet kesällä erilaisia reissuja ja leirejä käyden niin Tampereella, Tallinnassa kuin erilaisissa luonnonnähtävyyksissäkin. Koronarajoitusten hellittäessä 01.06. alkaen pääsimme järjestämään kaksi reissua myös tänä kesänä. Tässä blogitekstissä kerromme enemmän reissuista: mitä teimme siellä, miksi lähdimme reissuun ja mitä osallistujat siitä pitivät.

Pikku-Syötteen reissu 07.-09.07.2020

Toteutimme kahden yön reissun Pikku-Syötteelle neljän täysi-ikäisen kävijämme kanssa. Yövyimme Pikku-Syötteen nuorisokeskuksella.

Vattukurun luontopolulla.

Tiistai 07.07.2020: Kokoonnuimme Talolle yhdeksältä aamulta, joimme porukalla aamukahvit ja pakkauduimme vuokrattuun minibussiin ja suuntasimme keulan kohti Pikku-Syötettä. Rattoisan, rupatteluntäyteisen ajomatkan jälkeen saavuimme Pikku-Syötteen hienoihin maisemiin, majoittauduimme ja söimme vatsamme täyteen. Päätimme käydä vetreyttämässä jalkojamme Vattukurun luontopolulla, joka on parin kilometrin mittainen rinkulareitti. Polku laskeutuu häikäisevän kauniin luonnon läpi kurun pohjalle, jossa kurun seinämiä kiviröykkiöineen voi ihastella laavulla istuskellen ja nuotion rätinästä nautiskellen. Muutama reissulainen uskaltautui myös kiipeämään polkuja pitkin kurun seinämien päällä ihastelemaan maisemia. Taivas ripsautti selkäämme pariin otteeseen jonkin verran vettä, mutta se ei menoa ja tunnelmaa haitannut. Palattuamme Pikku-Syötteelle siirryimme viettämään rauhaisaa iltaa saunan ja lautapelien merkeissä.

Läskipyöräilemässä

Keskiviikko 08.07.2020: Keskiviikon aktiviteettina oli odotettu ja osallistujien toivoma läskipyöräily. Lähdimme aamupäivästä laskeutumaan Pikku-Syötteen päältä kohti Myllykoskea. Koska voimavarat olivat hyvät ja sääkin mitä mainioin Myllykoskelle saavuttuamme, päätimme jatkaa matkaa vielä Myllykoskelta eteenpäin. Matkaa kertyi lopulta huikeasti, sillä koko reitin pituudeksi tuli 23 kilometriä! On hyvä muistaa, että osa osallistujista ei ollut läskipyöräillyt koskaan aiemmin tai ei muutenkaan juuri pyöräile, joten yli 20 kilometriä Pikku-Syötteen vaihtelevassa maastossa on huikea suoritus. Vieläkin hämmästyttävämpää oli, kuinka kaikki pyöräilijät silti jaksoivat hymyissä suin ja mukisematta pyöräillä koko matkan. Sateinen kesä näkyi reitillä selkeästi, sillä polku oli paikoitellen muuttunut mutamössöksi ja toisaalla puolestaan maa-aines oli huuhtounut pois paljastaen juurakon ja kivikon. Pyöräilyn jälkeen kelpasi syödä ja lepäillä, kunnes jälleen vietimme illan saunoen ja lautapelejä pelaillen.

Jousiammunta innosti!

Torstai 09.07.2020: Torstaiaamupäivällä kokeilimme, ja osa vetresti, taitojamme jousiammunnassa. Pienen alkuhakemisen jälkeen nuolet alkoivat hienosti löytää tiensä kohti maalien keskustaa ja onnistumisia havaittiin. Sitenpä pystyimme siirtämään maalit useampaan otteeseen vähän kauemmaksi. Jousiammunnan, tavaroiden pakkaamisen ja ruokailun jälkeen aloitimme kotimatkan, jonka aikana kävimme vielä ihastelemassa maisemia Hampusvaaran laelta. Oikein mukava reissu kaiken kaikkiaan!

Reissu Ärjään 15.-16.07.2020

Toteutimme yhden yön reissun Kajaaniin ja Oulunjärvellä sijaitsevaan Ärjänsaareen kolmen täysi-ikäisen kävijämme kanssa. Yövyimme Joutenlammen leirikeskuksessa.

Kajaanin linnanrauniot

Keskiviikko 15.07.2020: Kokoonnuimme jälleen Talolle yhdeksältä, joimme aamukahvit ja suuntasimme porukalla kauppaan ostamaan naposteltavaa ja muuta pientä syötävää ja juotavaa. Reissuihinn kuuluu äpöstäminen ja muunlainen herkuttelu, joten pitihän se iltapelailuja varten käydä hakemassa naposteltavaa.

Kauppareissun jälkeen hyppäsimme auton kyytiin ja aloitimme matkamme kohti Joutenlampea. Matkalla pysähdyimme Kivesvaaralla Jättiläisenmaassa kahvilla ja ihastelemassa maisemia. Joutenlammelle saavuttuamme ja majoiduttuamme päätimme ajaa Kajaaniin syömään. Samalla tutustuimme Kajaanin linnanraunioihin sekä Kalkkirannan läheiseen ympäristöön. Yksikään kävijöistämme ei ollut aiemmin käynyt Kajaanissa, joten kaikki saivat varmasti uuden kokemuksen. Kajaanista palasimme Joutenlammelle viettämään iltaa pelaillen, saunoen ja napostellen. Muutama hurja sielu uskaltautui myös uimaan.

Ärjän huikeat hietikot

Torstai 16.07.2020: Heräsimme aikaisin aamusta, pakkasimme tavaramme ja kävimme runsaalla ja maittavalla aamiaisella. Sen jälkeen kiiruhdimme Kalkkirantaan, jotta ehdimme höyrylaiva Koutan kyytiin ja risteilylle kohti Ärjänsaarta. Ärjänsaari on Oulunjärvellä keskellä Suomen suurinta sisävesiselkää sijaitseva paratiisisaari, jonka rantaviiva on suurilta osin hiekkaa ja hiekkarinteitä. Noin 2,5 tunnin mittaisen risteilyn jälkeen viimein saavuimme Ärjään ja lähdimme kiertämään sitä, ehtien kiertää noin puolet Ärjästä, kunnes meidän piti suunnata askeleemme kohti laivalaituria paluumatkaa varten. Ehdimme kuitenkin hyvin nauttia Ärjän monipuolisesta luonnosta ja hiekkadyyneistä sekä paistaa makkarat kalamajalla. Myöskään Ärjässä kukaan kävijöistämme ei ollut aiemmin käynyt. Paluuristeilyn jälkeen lähdimmekin kotimatkalle. Jälleen hieno reissu, jota kiritti mitä upeimmat kelit!

Miksi reissuja tehdään?

Pyysimme osallistujilta reissun jälkeen palautetta webropol-kyselyllä, jossa kysyimme, mikä oli osallistujien mielestä mukavinta reissulla ja mitkä asiat saivat heidät lähtemään leirille. Vastauksissa toistuivat yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, retket ja maisemat. Pari osallistujaa kertoi lähteneensä mukaan saadakseen uusia kokemuksia ja yksi totesi lähteneensä mukaan, koska aiemmat kokemukset Poikien Talon reissuista ovat olleet positiivisia.

Kysyimme osallistujilta myös, miksi tämän kesän kaltaisia reissuja kannattaa tehdä. Osallistujat vastasivat:

”Voi saada uusia kokemuksia ja mielenkiinnon kohteita, joihin muuten ei olisi mahdollisuutta.”
”Ne on mukavia tapahtumia esim pitkän korona kevään jälkeen. Tai jos omaa reissua ei ole niin on kuitenkin toiminta jossa voi reissata.”
”Minulla ainakaan ei mahdollisuutta reissailuun muuten ole, joten nämä ovat aina mahtavia mahdollisuuuksia.”
”Että poikien talon toiminnassa on enemmän vaihtelua eikä aina pelkästään samanlaista.”
”Tietysti sen takia että ne on mukavia mutta ehkä myös sen takia että on jotain mitä voi innolla odottaa ympäri vuoden.”
”Reissut ovat hyvää vaihtelua arkeen ja niissä pääsee kokemaan uusia asioita.”

Leirien ja reissujen ajatuksena onkin, mukavan tekemisen ja yhdessäolon lisäksi, tarjota ja mahdollistaa uusia kokemuksia ja elämyksiä kävijöillemme. Yhdessä saadut kokemukset lisäävät yhteenkuuluvuutta ja porukkaan kuulumista. Reissulle lähtiessä matkaajat myös ottavat irtioton arjen rutiineista, mikä antaa energiaa arjen askareisiin. Osallistujilta saadun palautteen perusteella reissuja kannattaa siis jatkossakin tehdä.

Juho Ljokkoi
teksti ja kuvat
Kirjoittaja on Oulun Poikien Talon ohjaaja

Turvallisuus ihmissuhteissa työpaja 16-28 -vuotiaille nuorille

Poikien Talo järjestää yhdessä Oulun Tyttöjen Talon kanssa keskiviikkona 5.8 klo 17-19 työpajan, jonka aiheena on turvallisuus ihmissuhteissa. Työpaja on suunnattu 16-28 -vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille. Tule pohtimaan yhdessä toisten nuorten sekä talojen ohjaajien kanssa, mitä turvallisuus tarkoittaa sinulle ihmissuhteissasi. Mistä tunnistan sen tai miten vahvistan sitä itse?

Mukaan mahtuu 8 nuorta ja ilmoittautuminen tapahtuu etukäteen sähköpostilla joonas.koskela@vuolleoulu.fi

 

Työpaja järjestetään Oulun Tyttöjen Talolla osoitteessa Kirkkokatu 19 a 9, 90100 Oulu

Tervetuloa!

Reissu Ärjään 15.-16.07.

Onnistuneen ja mukavan Pikku-Syötteen reissun jälkeen järjestämme uuden, vähän lyhyemmän reissun.

Tällä kertaa suuntaamme Ärjänsaareen Oulujärvelle. Laajan ja monipuolisen historian omaavaa saarta on tituleerattu ”Kainuun meren” helmeksi. Lähdemme keskiviikkona kohti Kajaania, jonka lähettyvillä yövymme mökkimajoituksessa. Torstaina ajamme Kajaaniin, josta menemme höyrylaivaristeilyllä Ärjänsaareen. Risteilyn jälkeen palaamme Ouluun.

Reissun vuoksi Talolla ei järjestetä  keskiviikon K18-kahveja 15.07. eikä torstain nuorten olohuonetta 16.07.

Poikien Talon luova kirjoittaminen, osa 2

Kerroimme aiemmin, että Poikien Talo on toteuttanut korona-aikana viikoittain useita etätoimintoja, joista yhtenä toimintona on toteutettu luovaa kirjoittamista. Kerroimme luovan kirjoittamisen tarkoituksesta ja hyödystä tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessamme. Julkaisemme nyt seuraavan tekstikavalkadin.

Torinrannan vastapäisessä kuusimetsässä asui erakko.
Hänellä oli ruskea ja pitkä kihara parta, ainakin vatsaan asti ulottuva. Päässään hänellä oli vanha ja nukkavieru huopahattu, joka oli joskus ostettu torilta. Erakko piti tulia metsässä soramontulla. Sinne ei kukaan eksynyt koskaan, joten siellä sai olla aina rauhassa. Erakko oli tehnyt nuotion suuren kivikasan päälle, lähelle soramontun reunaa.
Oli kirkas alkukesän aamuyö. Lämpötila oli juuri ja juuri lämpimän puolella. Kuu näkyi vielä taivaanrannassa, jota vasten myös koukkuselkäinen erakon siluetti piirtyi.
Hän keitti kattilassa itselleen keittoa, joka näytti kuin se olisi mämmin ja hernekeiton sekoitusta. Seos porisi ja kupli mustassa kattilassa oranssien liekkien sitä lämmittäessä.  Ukko otti vierestään puisen lusikan ja alkoi särpiä velliä suoraan kattilasta.
–Lapsena piti aina syödä puuro niin tarkasti, että kupin pohjassa oleva Mikki Hiiri tulee näkyviin. Nykyään pitää syödä että säilyy hengissä, ajatteli Erakko itsekseen ja oikein ryysti mönjää lusikastaan.
Syötyään erakko otti repustaan askin ja pisti tupakiksi. Hän istui kivelle ja katseli alas röykkiöltä. Nuotio rätisi
–Tuntuu välillä, että eläisin lasipallon sisällä, näen maailman mutten voi koskettaa sitä, tuumi Erakko ja puhalsi savua taivaalle. Aamuyö oli värjännyt soramontun, kiviröykkiön ja metsän tummansiniseksi. Metsästä kuului yön lintujen huutoja, ja usva alkoi lipua kohti Erakkoa metsänreunasta.
– Mies, 22  

Arska katseli nurkkaan pinottua kiviröykkiötä. Sen oli hänelle kämppäänsä tähän mennessä ainoaksi sisustuselementiksi antanut hänen tätinsä toissapäivänä järjestetyissä tupaantuliaisissa.
Mikkihiireksikin kutsuttu Arska halusi tapansa vastaisesti lähteä ulos iänikuisen maleksimisen sijaan. Tuparit olivat antaneet sysäyksen hyvältä tuntunutta sosialisoimista minkä hän ei vielä soisi loppuvan.
Arska veti viimeisen palan rapeaa paahtoleipää kitusiinsa ja lähti kohti toria.
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Avonaisilla pöydillä välkehtivät kaikenlaiset rihkamat ja helyt – ensimmäisenä hänen silmäänsä osui kultaisille metallijaloille nostettu lasipallo, joka häälyi huiveilla vuoratun mummon kojun perällä.
Arska havahtui huomatessaan tuijottaneensa lasipallon sisällä olevaa hienoista vihreää sävyä minuuttitolkulla. Hän ravisti lipuvat ajatukset mielestään ja päätyi koristeiden sijaan ostamaan itselleen kolme rovetta kotitekoista mämmiä.
Paksua ruista lusikoidessaan hän katseli kojujen eteen pysähtyneitä pariskuntia malttamattomasti viilettävine lapsineen. Hän hymyili hieman heidän ilmeiselle hyväosaisuudelleen.
– Mies, 27

Vko 28: Ei toimintaa ti-to

Viikolla 28 (06.-12.07.2020) Talolla ei järjestetä toimintaa ti-to. Olemme silloin reissulla Pikku-Syötteellä neljän hengen kävijäryhmän kanssa. Maanantaina K18-kahvit pidetään kuitenkin normaaliin tapaan klo 13-16.