Poikien Talo – Enemmän kuin kahvia ja pelejä
Jake tässä moi! Kylläpäs kymmenen viikkoa hurahti nopeasti. Tämä oli minun sosionomiopintojeni toinen harjoittelu. Ehkä vähän puolivahingossakin päädyin tänne harjoitteluun. Alkuperäisestä suunnitelmasta ei ollut niin vaikeaa poiketa, sillä Talon toiminta oli minulle jokseenkin tuttua entuudestaan, niin tiesin mitä odottaa.
Olen itse ollut aktiivinen Talolla kävijä aikoinaan muutaman vuoden verran. Poikien Talo oli silloin todella merkittävä paikka elämässäni. En ollut esimerkiksi vuosiin saanut pidettyä vuorokausirytmiä säännöllisenä, mutta Talon toiminta oli niin mielekästä, että se motivoi minua korjaamaan vuorokausirytmini. Jälkeenpäin kun olen miettinyt Poikien Talon toiminnan vaikutuksia elämääni, niin paljon on tapahtunut pelkän kahvittelun ja pelaamisen lomassa. Ihan kuin varkain eri elämän osa-alueiden taidot ovat kehittyneet, vaikka itse en ole siinä hetkessä tiennyt asiasta mitään. On muodostunut positiivisia kehiä, jotka ovat ruokkineet itse itseään. Esimerkiksi säännöllisesti osallistuminen viikoittaiseen toimintaan sai minut korjaamaan vuorokausirytmini, kasvatti minun itsetuntoani sekä itseluottamusta, joka taas mahdollisti osallistumiseni erilaisiin ryhmiin tai retkiin, koska olin rohkeampi kokeilemaan uusia asioita mitä ennen. Ryhmistä ja retkistä sain taas uusia positiivisia kokemuksia, jotka taas kasvattivat uskoa omaan osaamiseen. Nämä vaikutukset eivät tietenkään pysyneet pelkästään Poikien Talon toiminnan sisällä, vaan ne olivat nähtävissä myös normaalissa arjessa. Pienistä asioista on siis lähtenyt isojakin asioita liikkeelle.
Talon toiminta ei rajoitu pelkästään ”kahvitteluun ja pelaamiseen”, miltä se saattaa näyttäytyä ulkopuolisille vaikkakin se tärkeä osa työtä on. Tarjolla on myös avoimia sekä suljettuja ryhmiä. Kerkesin harjoittelun aikana olla mukana kolmessa eri ryhmässä, joista yhdestä minulla oli päävastuu. Kaikki ryhmät erosivat toisistaan huomattavasti, jonka koen yhdeksi Poikien Talon vahvuudeksi. Monipuolisen tarjonnan avulla kävijät voivat löytää itselle mieluisia harrastuksia tai jopa taitoja, joista eivät ole aikaisemmin tienneet, ja vieläpä ilmaiseksi. Toiseksi vahvuudeksi laskisin sen, että kävijöillä on vaikutusvaltaa minkälaisia ryhmiä tai ohjelmaa järjestetään. Tietenkin ehdotusten täytyy olla realistisia ja toteutettavissa, jotta niitä voidaan harkita.
Useamman kerran on kävijän suusta kuultu – minun omasta suustani myös aikoinaan -, että tätäkö se teidän työnne vain on, kahvittelua ja pelaamista. Oikeasti kulissien takana tapahtuu paljon asioita. Jotta esimerkiksi nuita aikaisemmin mainittuja mahtavia ryhmiä voidaan järjestää, niin täytyy ensin mm. suunnitella, palaveerata mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa, mahdollisesti lähettää hakemuksia, budjetoida ja tehdä hankintoja. Työhön kuuluu muutenkin paljon verkostoitumista, jalkautumista, tapahtumia, raportoimista ja kehittämistyötä.
Harjoittelun jännittävin hetki oli varmasti se, kun osallistuin Lähtisikkö kokkeileen -ryhmän teatteri- ja improkokeiluun. Isoin mörkö oli tietämättömyys ja oma mielikuvitus. Ajattelin, että joudumme esittelemään lavalla jotain esitystä muille ja se on niin oman mukavuusalueen ulkopuolella kuin voi olla. Enkä varmasti ollut ainoa, joka näin ajatteli. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja lähdin hakemaan itseni ylittämisen kokemusta. Ryhmän ilmapiiri oli aika jännittynyt alussa, mutta kun selvisi, ettemme löydä itseämme teatterin lavalta, niin jännitys katosi. Lopulta kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä, että osallistuivat, vaikka osallistuminen oli jännittänytkin. Ryhmässä nähtiin hyvää heittäytymistä ja itsensä ylittämistä.
Kiitos harjoittelusta! Tähän vielä pieni loppukevennys. Mitä lumiukko teki puutarhassa?
.. kaivoi nenäänsä!
—
Jake
Sosionomiopiskelija, Oamk