Osallisuuden rajat

Tuttu elinympäristö sisältäen kodin, tutun sosiaalisen verkoston, sekä mielekkään ja palkitsevan tekemisen ovat olennaisia tekijöitä kokonaishyvinvoinnin kannalta. Se mahdollistaa nuorelle juurtumisen, jonka pohjalle on hyvä rakentaa aikuisuutta.

Tuttu ja turvallinen ympäristö voi kaiken hyvän lisäksi luoda myös raameja, joiden sisällä toimiminen ei mahdollista yksikölle kaikkia itseilmaisun ja toteuttamisen muotoja. Tutussa elinympäristössä ihminen elää osin tietämättäänkin roolissa, joka kaventaa osallistumisen mahdollisuuksia. Rooli on voinut muodostua selviytymiskeinoksi, jolloin toiminnallaan välttää negatiivisen huomion saamista.  Toisaalta ympäristö voi myös arvostaa tiettyjä piirteitä yksilössä, ja hän korostaa itsessään niitä ominaisuuksia, koska on tottunut saamaan siitä positiivista ”palautetta”. Tutussa ympäristössä muodostunut rooli voi myös heikentää ihmisen toimintakykyä, koska puolesta tekeminen on vähentänyt yksilön toimijuutta.

Yksi keino karistaa tuttuja rooleja ja löytää itsestä vahvuuksia, sekä mahdollistaa itsensä ilmaisua on ympäristön muutos. En tarkoita tässä yhteydessä esimerkiksi asuinpaikkakunnan vaihtoa tai muutakaan isoa elämän muutosta, vaan tutun ja turvallisen ympäristön hetkellistä vaihtoa aitoon ympäristöön, kuten luontoon. Luonto tarjoaa jo itsessään virikkeitä ja irtiottoa arjesta, sekä avaa uusia näkökulmia ihmisten rooleihin.

Yksi Poikien Talon perustehtävistä on mahdollistaa kävijöille rooliodotuksista vapaan olemisen tai paremminkin miesroolin laventamisen sillä tavalla, että se koskee kaikkea miehenä olemista ja itsensä toteuttamista. Tähän tavoitteeseen luonto ja sinne tehtävät erimittaiset reissut palvelevat tarkoitustaan erittäin hyvin.

Kesän ja syksyn aikana tehdyillä reissuilla olemme kokeneet monenlaisia itsensä ylittämisiä niin henkisellä, kuin fyysiselläkin puolella. Välillä vaelluksella odoteltiin malttamattomana perille pääsyä, mutta mutkan takaa tulikin uusi mutka, mäen jälkeen uusi mäki ja juuren jälkeen uusi juuri. Perille päästyämme ja saunan lauteilla jutellessa, kenestäkään matka ei kuitenkaan tuntunut liian pitkältä, vaan pieni koettelemus oli parantanut kokemusta.

Fyysinen ja osin henkinenkin väsymys saa ihmisistä esiin myös luovia puolia. Eräällä maastopyöräreissulla reilun kahdenkymmenen kilometrin jälkeen eteemme tuli syvä oja. Vaihtoehtoisesti mökille pääsi ojan ylittämisellä ja 200 metrin pyöräilyllä, tai kiertää oja jolloin pyöräilymatka piteni kilometrillä. Miehet valitsivat aika yksimielisesti ojan ylittämisen. Metsästä etsittiin pitkä keppi, jonka avulla tasapaino pidettiin yllä kaatuneen puunrungon päältä ojaa ylittäessä. Pari miestä riisuivat myös kengät ja sukat sekä nostivat lahkeet ylös ja menivät ojaan, jotta kaikki pyörätkin saadaan toiselle puolelle. Luovuuden lisäksi ojan ylityksessä yhteistyötaidot ja toisten huomioiminen olivat läsnä.

Luonnon rauha on reissuilla houkuttanut miehiä yöpymään tuvan sijaan riippumatossa ja melomaan myöhään illalla tyynellä järvellä. Välillä ruokailuvälineet on vuoltu syömistä varten vain, koska niin on voinut tehdä.

Tutussa ympäristössä muotoutuneen roolin jättäminen vie reissuillakin aikaa, mutta havaintojemme mukaan se on paljon nopeampaa, kuin talolla tehtävässä työssä. Monella Poikien Talon kävijällä on osallisuus omaan ja yhdessä tehtäviin asioihin aika vähäistä ja tottumuksesta seuraillaan tilannetta mielellään sivusta. Sivusta seurailu on läsnä reissuillakin, mutta yhteiset tavoitteet ja niihin pääsemiseen yhteistyöllä velvoittaa kaikkia toimimaan omalla panoksellaan. Yhteistyövelvoite ei tule ohjaajalta, vaan miehet itse huomaavat, että näitä asioita tehdessä tavoitteeseen pääsy lähenee.

Uusien asioiden kokeileminen ja niissä onnistuminen lisää uskoa ja pärjäävyyttä, joka siirtyy myös arkielämään. Luonnossa toimiminen on monessa asiassa armollisempaa kuin kaupunkiympäristössä. Luonnossa tyylillä ei ole väliä, eikä edes lopputuloksen täydy olla kuin sinnepäin. Itse kun on nälkäisenä tehnyt ruuan purovettä lämmittämällä, niin se on sama, onko sinne trangian kattilaan laittanut vettä litran vai puoli litraa, kunhan ruoka valmistuu ja nälkä lähtee. Lisäksi ruoka yleensä aina maistuu luonnossa hyvältä.

Matti Rissanen