Poikien kasvua varjostavat ennakkokäsitykset siitä, millaisia pojat ovat. Todellisuudessa poikien ja sukupuolensa moninaisesti kokevien joukkoon mahtuu paljon erilaisia tapoja olla poika. Poikana olemisen ei tarvitse määräytyä sukupuoliroolien, biologian, sosiaalisten odotusten tai ennakkokäsitysten mukaan. Juuri siksi tarvitsemme sukupuolisensitiivistä sosiaalista nuorisotyötä. Vuolle Setlementti tekee sitä Oulun alueella, ja monet muut setlementit omilla alueillaan ympäri Suomea.
Vuolle Setlementin poikatyö täytti tänä vuonna kymmenen vuotta. Toimintaamme osallistuu 12–29-vuotiaita poikia ja nuoria miehiä sekä sukupuolensa moninaisesti kokevia. Poikatyö on ennaltaehkäisevää, osallisuutta vahvistavaa ja maksutonta toimintaa, kuten Poikien Talon yhteisötoiminta, pienryhmät ja yksilötyö.
”Sallitaan moninaisuus ja kaikenlaiset pojat.”
Poikatyö avartaa ahtaita poikana toimimisen malleja. Jokaisella pojalla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Meille Vuolle Setlementin Poikien Talolla työskenteleville on tärkeää olla pojille turvallisia aikuisia, joihin he voivat luottaa ja jotka kysyvät, mitä sinulle kuuluu.
Meidän kaikkien olisi hyvä tarkastella juuri nyt omia sukupuolittuneita käsityksiämme ja tukea poikia olemaan juuri sellaisia, kuin he haluavat olla. Rakennetaan yhdessä yhteiskuntaa, jossa pojilla on tilaa tuoda esille ajatuksiaan ja tunteitaan. Sallitaan moninaisuus ja kaikenlaiset pojat. Luovat pojat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pojat. Liikunnalliset pojat. Hiljaiset pojat. Rohkeat pojat. Herkät pojat.
Moikka, Olen Lapin AMK:n sosionomi opiskelija Joonas. Olen ollut nyt keväällä harjoittelussa täällä Poikien Talolla kuusi viikkoa, joiden aikana sain mahdollisuuden olla myös hyvinvointiryhmän mukana. Ryhmässä nimensä mukaisesti käsiteltiin hyvinvoinnin eri osa-alueita kuten liikunta, uni, ravinto sekä unelmat ja haaveet. Edellä mainittujen aiheiden lisäksi ryhmässä on käsitelty myös luovuuden teemoja Henki ja Elämä -hankkeen taide kerralla. Ryhmään kuului myös kokemuksellinen saunalautta kerta.
Ryhmässä aiheita käsiteltiin yhdessä tekemällä sekä keskustelemalla aiheen mukaan. Keskustelujen aikana osallistujat jakoivat todella hyvin omia ajatuksiaan ja syvällisiäkin asioita todella rohkeasti. Ryhmään muodostunut ilmapiiri oli hyvä ja turvallinen, jossa uskallettiin jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia. Ohjaajat saivat innostettua osallistujia myös hyvin kokeilemaan uusia asioita, vaikka kaikki ei aina erityisesti toimintana jokaista osallistujaa innostanut. Silti kaikkea omissa rajoissa kokeiltiin ja porukalla käytiin sen jälkeen fiiliksiä läpi. Uusien asioiden kokeilu on usein enemmän mahdollisuus kuin uhka, vaikka se ei siltä aina tunnu. Ja jos tekeminen ei olekaan oma juttu, se ei haittaa lainkaan. Ryhmän asenne tähän olikin todella hyvä. Ohjaajien toiminnan lisäksi ryhmän turvallinen ilmapiiri mahdollisti rohkeutta kokeilla uusiakin asioita.
Ryhmän kokemuksellinen kerta tarjosi kaikille varmasti ikimuistoisia elämyksiä, kun pääsimme katselemaan Oulua eri näkökulmasta saunalautta risteilyltä. Risteilyn aikana vaikutti kaikilla olevan mukavaa ja iloista puheen sorinaa sai kuunnella maisemia katsellessa kannella, porealtaassa ja saunassa. Kokemuksena voisi hyvinkin pitää myös taidelähtöistä Henki ja Elämä -hankkeen ohjaajan vetämää kertaa, jossa ryhmä pääsi kokeilemaan heille uutta luovaa tekemistä.
Ajattelisin että tällainen ryhmä, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia omaa hyvinvointia yhdessä muiden kanssa, tarjoten myös tietoja sekä keinoja oman hyvinvoinnin edistämiseen, on ollut tarpeellinen. Näkisin tämän kaltaisen toiminnan olevan tarpeellista jatkossakin. Osittain ryhmän mielekkyydestä ja tarpeesta kertoo myös ryhmän korkea osallistumisen aktiivisuus. Ryhmäkerroilla aina suurin osa ilmoittautuneista oli paikalla ja osallistui toimintaan aktiivisesti. Ryhmän mukana oleminen oli oikein antoisa ja mukava kokemus Poikien Talon pienryhmä toiminnasta.
Moikka! Opiskelen sosionomiksi Oulun Ammattikorkeakoulussa, ja olin Poikien Talolla harjoittelussa tammikuun alusta maaliskuun loppupuolelle saakka. Harjoitteluni kesti yhteensä kymmenen viikkoa. Tämä oli sosionomiopintojeni ensimmäinen harjoittelu ja antoi minulle paljon.
Syksyllä harjoittelupaikkaa pohtiessani tiesin Poikien Talon olemassaolosta. Muistissa oli yläasteen luokkaretki keskustaan, jolloin kävimme myös tutustumassa Poikien Taloon. En kuitenkaan ollut juurikaan perillä siitä, mitä Poikien Talolla oikeasti tehdään. Harjoitteluni aikana hyvin nopeasti minulle valkeni, kuinka monipuolista työtä Poikien Talolla tehdään nuorten kanssa. Alkuun pääsin olemaan aktiivisesti mukana avoimissa yhteisötoiminnoissa, joissa sain tutustua Talon nuoriin. Koen, että pääsin melko nopeasti kiinni Talon meininkiin, ja minut hyväksyttiin porukkaan niin työntekijöiden kuin nuorten osalta.
Harjoitteluni edetessä pääsin olemaan mukana myös erilaisissa pienryhmätoiminnoissa. Tyttöjen Talon kanssa yhteistyössä järjestettävä omaa sukupuoli-identiteettiä pohtivien nuorten ryhmä oli avartava kokemus. Toinen pienryhmä, johon osallistuin, oli Dungeons & Dragons -maailmaan sijoittuva roolipeliryhmä. Toimin ryhmässä ohjaajan roolissa, mutta pääsin samalla osallistumaan itse pelaamiseen. Ryhmässä oli viisi Poikien Talon nuorta ja lisäksi Talon ulkopuolelta tuleva pelinvetäjä. Jokaisella nuorella oli kiinnostusta roolipelaamiseen ja osalla oli myös aikaisempaa kokemusta esimerkiksi D&D:stä. Itselleni roolipelaaminen oli kokemuksena täysin uusi. Ryhmässä oli alusta saakka hyvä henki ja alkujännityksen jälkeen oli hienoa huomata, kuinka jokainen uskaltautui heittäytymään. Kokoonnuimme pelaamaan yhteensä kahdeksan kertaa, mikä oli ryhmän mielestä sopiva ajanjakso. Uskon, että roolipeliryhmälle riittää jatkossakin kysyntää Poikien Talolla.
Harjoitteluni aikana sain monipuolista oppia. Työympäristönä Poikien Talo oli aivan uudenlainen kokemus. Erilaisuus ja yksilöllisyys näyttäytyvät vahvasti Poikien Talolla, ja uskon sen antaneen minulle työkaluja erilaisuuden kohtaamiseen ja sen kanssa työskentelemiseen. Tärkeä oppi, jonka harjoitteluni aikana sain, oli sukupuolisensitiivisyys, ja sen näyttäytyminen nuorten kanssa tehtävässä työssä. Uskon, että sukupuolisensitiivisen työotteen tiedostamisesta on minulle tulevaisuuden työelämässä paljon hyötyä.
Kaiken kaikkiaan koen harjoittelujaksoni vahvistaneen jo ennestään ollutta ajatustani siitä, että haluan työskennellä valmistuttuani nuorten kanssa.
Poikien Talolla toteutui 31.1.2023 – 7.3.2023 välisenä aikana toimintaterapeuttiopiskelijoiden ohjaama keittiötoimintaryhmä nimeltään ”Miehet, jotka kuuluvat keittiöön”. Ryhmä kokoontui Poikien Talolla tiistaisin klo 14–17 välisenä aikana yhteensä 6. kertaa. Ryhmän tavoitteet painottuivat sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun, sekä tavoitteelliseen ja merkitykselliseen keittiötoimintaan osallistumiseen. Ryhmässä laitetut ruuat suunniteltiin yhdessä. Jokainen ryhmäläinen sai myös vuorollaan kokeilla pääkokkina toimimista omavalintaisen ruuan laittamisen yhteydessä. Ryhmässä valmistettiin muun muassa tortilloja, paellaa, pizzaa ja kinkkukiusausta, sekä monia makeita jälkiruokia, kuten kääretorttua ja erilaisia kakkuja.
Ryhmäläiset olivat tavanneet toisiaan entuudestaan Poikien Talon yhteisötoiminnoissa. Tämän ryhmän aikana pääsimme tutustumaan toisiimme vielä paremmin mukavan toiminnan ja keskustelun lomassa. Ryhmän aikana keskustelimme ruuanlaiton lisäksi myös ajankohtaisista aiheista. Ystävänpäivänä 14.2. kävimme esimerkiksi keskustelua ystävyydestä, kavereiden saamisen vaikeudesta ja yksinäisyydestä.
Toimintaterapian opiskelijoina ja ohjaajina näimme ryhmätoiminnassa erinomaisen mahdollisuuden harjoitella ja yleistää osallistujille arkielämän taitoja myös ryhmän ulkopuolelle. Ryhmäläiset toivoivatkin ryhmän päättyessä, että olisimme voineet harjoitella ryhmässä vielä enemmän ruuanlaiton suunnittelua, sekä sen vaatimien muiden toimintojen tekemistä, mm. reseptien etsintää, kaupassa käyntiä sekä välineiden ja tarvikkeiden hankkimista. Arvokkaana sisältönä pidimme myös mahdollisuutta jakaa kokemuksia ja onnistumisen tunteita osana ryhmää. Koimme myös ryhmässä toimimisen auttaneen ryhmäläisiä tiedostamaan paremmin omia voimavarojaan, osaamistaan ja kehitysalueitaan.
Nyky-yhteiskunta edellyttää vuorovaikutustaitoja ja kykyä toimia ryhmässä, niin opiskellessa, töissä kuin harrastustoiminnassa. Haasteet näillä osa-alueilla lisäävät eristyneisyyttä, mikä voi johtaa nuoren syrjäytymiseen. Toimintaterapeuteilta löytyy sekä tietoa, että taitoa suunnittelemaan ja mukauttamaan ryhmätoimintoja vastaamaan ryhmäläisten tarpeita ja haasteita. Suunnittelemamme toiminta on myös aina tavoitteellista ja asiakkaalle itselleen merkityksellistä. Mielestämme toimintaterapeuttien ammattiosaamisella tulisi olla merkittävämpi rooli nuorten syrjäytymistä ennalta ehkäisevässä työssä.
Toimintaterapeuttiopiskelijat Juha Jaatinen & Ville Teppola
Tuttu elinympäristö sisältäen kodin, tutun sosiaalisen verkoston, sekä mielekkään ja palkitsevan tekemisen ovat olennaisia tekijöitä kokonaishyvinvoinnin kannalta. Se mahdollistaa nuorelle juurtumisen, jonka pohjalle on hyvä rakentaa aikuisuutta.
Tuttu ja turvallinen ympäristö voi kaiken hyvän lisäksi luoda myös raameja, joiden sisällä toimiminen ei mahdollista yksikölle kaikkia itseilmaisun ja toteuttamisen muotoja. Tutussa elinympäristössä ihminen elää osin tietämättäänkin roolissa, joka kaventaa osallistumisen mahdollisuuksia. Rooli on voinut muodostua selviytymiskeinoksi, jolloin toiminnallaan välttää negatiivisen huomion saamista. Toisaalta ympäristö voi myös arvostaa tiettyjä piirteitä yksilössä, ja hän korostaa itsessään niitä ominaisuuksia, koska on tottunut saamaan siitä positiivista ”palautetta”. Tutussa ympäristössä muodostunut rooli voi myös heikentää ihmisen toimintakykyä, koska puolesta tekeminen on vähentänyt yksilön toimijuutta.
Yksi keino karistaa tuttuja rooleja ja löytää itsestä vahvuuksia, sekä mahdollistaa itsensä ilmaisua on ympäristön muutos. En tarkoita tässä yhteydessä esimerkiksi asuinpaikkakunnan vaihtoa tai muutakaan isoa elämän muutosta, vaan tutun ja turvallisen ympäristön hetkellistä vaihtoa aitoon ympäristöön, kuten luontoon. Luonto tarjoaa jo itsessään virikkeitä ja irtiottoa arjesta, sekä avaa uusia näkökulmia ihmisten rooleihin.
Yksi Poikien Talon perustehtävistä on mahdollistaa kävijöille rooliodotuksista vapaan olemisen tai paremminkin miesroolin laventamisen sillä tavalla, että se koskee kaikkea miehenä olemista ja itsensä toteuttamista. Tähän tavoitteeseen luonto ja sinne tehtävät erimittaiset reissut palvelevat tarkoitustaan erittäin hyvin.
Kesän ja syksyn aikana tehdyillä reissuilla olemme kokeneet monenlaisia itsensä ylittämisiä niin henkisellä, kuin fyysiselläkin puolella. Välillä vaelluksella odoteltiin malttamattomana perille pääsyä, mutta mutkan takaa tulikin uusi mutka, mäen jälkeen uusi mäki ja juuren jälkeen uusi juuri. Perille päästyämme ja saunan lauteilla jutellessa, kenestäkään matka ei kuitenkaan tuntunut liian pitkältä, vaan pieni koettelemus oli parantanut kokemusta.
Fyysinen ja osin henkinenkin väsymys saa ihmisistä esiin myös luovia puolia. Eräällä maastopyöräreissulla reilun kahdenkymmenen kilometrin jälkeen eteemme tuli syvä oja. Vaihtoehtoisesti mökille pääsi ojan ylittämisellä ja 200 metrin pyöräilyllä, tai kiertää oja jolloin pyöräilymatka piteni kilometrillä. Miehet valitsivat aika yksimielisesti ojan ylittämisen. Metsästä etsittiin pitkä keppi, jonka avulla tasapaino pidettiin yllä kaatuneen puunrungon päältä ojaa ylittäessä. Pari miestä riisuivat myös kengät ja sukat sekä nostivat lahkeet ylös ja menivät ojaan, jotta kaikki pyörätkin saadaan toiselle puolelle. Luovuuden lisäksi ojan ylityksessä yhteistyötaidot ja toisten huomioiminen olivat läsnä.
Luonnon rauha on reissuilla houkuttanut miehiä yöpymään tuvan sijaan riippumatossa ja melomaan myöhään illalla tyynellä järvellä. Välillä ruokailuvälineet on vuoltu syömistä varten vain, koska niin on voinut tehdä.
Tutussa ympäristössä muotoutuneen roolin jättäminen vie reissuillakin aikaa, mutta havaintojemme mukaan se on paljon nopeampaa, kuin talolla tehtävässä työssä. Monella Poikien Talon kävijällä on osallisuus omaan ja yhdessä tehtäviin asioihin aika vähäistä ja tottumuksesta seuraillaan tilannetta mielellään sivusta. Sivusta seurailu on läsnä reissuillakin, mutta yhteiset tavoitteet ja niihin pääsemiseen yhteistyöllä velvoittaa kaikkia toimimaan omalla panoksellaan. Yhteistyövelvoite ei tule ohjaajalta, vaan miehet itse huomaavat, että näitä asioita tehdessä tavoitteeseen pääsy lähenee.
Uusien asioiden kokeileminen ja niissä onnistuminen lisää uskoa ja pärjäävyyttä, joka siirtyy myös arkielämään. Luonnossa toimiminen on monessa asiassa armollisempaa kuin kaupunkiympäristössä. Luonnossa tyylillä ei ole väliä, eikä edes lopputuloksen täydy olla kuin sinnepäin. Itse kun on nälkäisenä tehnyt ruuan purovettä lämmittämällä, niin se on sama, onko sinne trangian kattilaan laittanut vettä litran vai puoli litraa, kunhan ruoka valmistuu ja nälkä lähtee. Lisäksi ruoka yleensä aina maistuu luonnossa hyvältä.
Poikien Talon luovassa toiminnassa syntyneitä luovan kirjoittamisen tekstejä alettiin julkaista viime viikon aikana SoundCloud palvelun kautta. Tänään on julkaistu kaksi uutta tarinaa kuultaviksi.
Oletko sinä kiinnostunut luovasta kirjoittamisesta ja haluaisit päästä sitä kokeilemaan? Hyppää mukaan Poikien Talon luovaan toimintaan ja tule rohkeasti kokeilemaan. Olemme luovassa toiminnassa toteuttaneet myös suosituksi muodostunutta musanurkkausta, jossa pääset yhdessä muiden osallistujien kanssa sekä itse soittamaan omaa musiikkiasi että kuuntelemaan toisten soittamia lempikappaleita. Luovaa toimintaa järjestetään etäyhteyksin perjantaisin klo 14-16. Olethan rohkeasti yhteydessä Joonakseen mikäli kiinnostuit.
Alakouluikäisen pojan itku ja häpeä omasta vartalosta, koulun uintiviikon pelko, koululääkärin sanat nousevasta painokäyrästä – täytyisi laihduttaa. Yläasteikäisen nuoren miehen kokemus itsestään laihana ja hintelänä, kavereiden kommentit kukkakeppivartalosta – pitäisi treenata ja kasvattaa lihaksia.
Poikien ja miesten syömishäiriöt tunnistetaan edelleen huomattavasti huonommin terveydenhuollossa kuin tyttöjen ja naisten. On tutkittu, että syömishäiriöön viittaavia oireita on 13-17-vuotiaiden poikien keskuudessa 7-10 %:lla. Jos mietitään koululuokkaa, jossa on 15 poikaa, luokalla olisi tällä laskutavalla vähintäänkin yksi poika, jolla on syömishäiriöoireita. Kyse ei siis ole marginaalisesta ilmiöstä eikä miessukupuoli suojaa ulkonäköpaineiden aiheuttamilta seurauksilta tai psyykkiseltä pahoinvoinnilta.
Myytti syömishäiriöistä nuorten tyttöjen ja naisten sairautena elää yhä vahvana. Osittain tämä johtuu siitä, että poikien ja miesten syömishäiriöitä on tutkittu edelleen hyvin vähän ja niiden oireilu ja ilmeneminen poikkeaa usein tyttöjen ja naisten oireilusta. Yhteys oireilun erilaisiin ilmenemismuotoihin on hyvin selvä yhteiskuntamme ulkonäköpaineisiin ja -odotuksiin nähden: siinä kun tytöt havittelevat epäterveellisen hoikkaa vartaloa, poikien on oltava yhtä aikaa jänteviä ja rasvattomia, mutta myös lihaksikkaita ja vahvoja, kykeneväisiä kantamaan vaimot kynnysten yli ja rakentamaan kiviaitaa omin käsin.
Ulkoisesti vahva keho ei takaa vahvaa mieltä
Kuva: Nik Shuliahin (Unsplash)
Syömishäiriöoireilun tunnistaminen ei ole helppoa. Yhteiskunnassamme on vallalla äärimmäisyyksinkin viety terveellisen syömisen ja tavoitteellisen liikkumisen ihanne, jota pidetään esimerkillisen, itsestään huolehtivan ihmisen merkkinä. Puhutaan kasvavasta lihavuustrendistä, nuorten liikkumisen vähentymisestä ja huonokuntoisista alokkaista. Mediassa esiin nostetut uutiset antavat signaaleja, ettet ole riittävän hyvä, jos et kykene hiihtämään painava asereppu selässä sataa kilometriä kuten isoisoisäsi talvisodassa. Cooperin testinkin tulokset ovat heikentyneet, koska ei sitä ennen vietetty vapaa-aikaa pelikoneilla sokerisia virvoitusjuomia juoden, vaan juostiin metsässä ja vuollettiin itse puusta leikkipyssyjä. Paineet ovat kovat ja todelliset – moni nuori (kuten myös aikuinenkin) kokee häpeää ja riittämättömyyttä, jos (ja kun) ei kykene täyttämään yhteiskunnan odotuksia.
Poikien ja miesten syömishäiriöoireilu voi ilmetä äärimmäisenä treenaamisena ja ruokavalion tarkkana suunnitteluna lihaksikkaan ja urheilullisen kehon saavuttamiseksi. Osa saattaa turvautua lisäravinteisiin, myös niihin kiellettyihin aineisiin. Siinä vaiheessa kun syömisestä ja treenaamisesta tulee niin joustamatonta että se hallitsee koko elämää ja vaikuttaa muuhun elämään, kuten arjen valintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin, voidaan puhua syömishäiriöstä. Syömishäiriöoireilun ja “terveellisen” oman kehon muokkaamisen välillä on vain veteen piirretty viiva. Osalle treeniaikataulusta ja suunnitelmallisesta syömisestä muodostuu selviytymis- tai pakokeino, josta ei enää pystykään joustamaan elämän ja arjen muutoksissa. Silloin ihmisen ajatukset pyörivät ruoan ja liikunnan kehässä näkemättä ja kokematta elämää enää muulla tavoin, eikä se enää ole tervettä.
Usein miesten syömishäiriöistä puhuttaessa jää ääneen sanomatta, että ahmintatyyppinen oireilu on hyvin tavanomaista. Ahmintatyyppisessäkin oireilussa on usein taustalla kokemus omasta kehosta vääränlaisena. Laihduttamis- tai lihaksikkuuden tavoitteluyrityksiä seuraa kontrollin menetys, kun ei pystykään vastaamaan itse itselleen asettamiin syömisen rajoituksiin ja tiukkoihin sääntöihin. Ahmintatyyppistä oireiluakaan ei tunnisteta terveydenhuollossa kovin hyvin, sillä sen sijaan että kysyttäisiin, miten ihminen todellisuudessa voi, keskitytään punnitsemiseen, vyötärönympäryksen mittaamiseen ja kehotuksiin liikkua ja pudottaa painoa, mikä hyvästä tarkoituksestaan huolimatta yleensä vain pahentaa tilannetta ja kannustaa syömishäiriöoireiluun. Kun ihmistä arvioidaan ainoastaan ulkoisilla mittareilla, jää tärkeä osa ihmisen hyvinvoinnista huomioimatta ja oikeanlainen apu saamatta.
Sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen lisää ulkonäköpaineita
On myös tutkittu, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluminen voi lisätä riskiä sairastua syömishäiriöön. Vaikka tässä kirjoituksessa puhutaankin binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan pojista ja miehistä, tarkoitus ei ole vahvistaa olemassa olevia normeja liittyen sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Jos sukupuoleenkin kohdistuu paljon odotuksia ja paineita ulkonäön ja kehon muodon suhteen, paineet sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvilla voivat olla moninkertaiset. Ei siis ole ihme, että valtaväestöä suurempi osa tähän vähemmistöön kuuluvista oireilee tai sairastuu syömishäiriöön.
Uskallan väittää, että itsensä ja kehonsa hyväksyminen ei ole monellekaan helppoa, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, vaan vaatii paljon työtä ja myös taistelemista yhteiskunnassamme vallalla olevia normeja vastaan. Hyvin harvalla nuorella (tai myöskään aikuisella) on tähän riittävästi tietoa tai voimavaroja. Siksi meidän, joilla tähän on mahdollisuuksia, täytyy pitää asiasta (kovaa!) meteliä.
Kerroimme aiemmin, että Poikien Talo on toteuttanut korona-aikana viikoittain useita etätoimintoja, joista yhtenä toimintona on toteutettu luovaa kirjoittamista. Kerroimme luovan kirjoittamisen tarkoituksesta ja hyödystä tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessamme. Julkaisemme nyt seuraavan tekstikavalkadin.
Torinrannan vastapäisessä kuusimetsässä asui erakko. Hänellä oli ruskea ja pitkä kihara parta, ainakin vatsaan asti ulottuva. Päässään hänellä oli vanha ja nukkavieru huopahattu, joka oli joskus ostettu torilta. Erakko piti tulia metsässä soramontulla. Sinne ei kukaan eksynyt koskaan, joten siellä sai olla aina rauhassa. Erakko oli tehnyt nuotion suuren kivikasan päälle, lähelle soramontun reunaa. Oli kirkas alkukesän aamuyö. Lämpötila oli juuri ja juuri lämpimän puolella. Kuu näkyi vielä taivaanrannassa, jota vasten myös koukkuselkäinen erakon siluetti piirtyi. Hän keitti kattilassa itselleen keittoa, joka näytti kuin se olisi mämmin ja hernekeiton sekoitusta. Seos porisi ja kupli mustassa kattilassa oranssien liekkien sitä lämmittäessä. Ukko otti vierestään puisen lusikan ja alkoi särpiä velliä suoraan kattilasta. –Lapsena piti aina syödä puuro niin tarkasti, että kupin pohjassa oleva Mikki Hiiri tulee näkyviin. Nykyään pitää syödä että säilyy hengissä, ajatteli Erakko itsekseen ja oikein ryysti mönjää lusikastaan. Syötyään erakko otti repustaan askin ja pisti tupakiksi. Hän istui kivelle ja katseli alas röykkiöltä. Nuotio rätisi –Tuntuu välillä, että eläisin lasipallon sisällä, näen maailman mutten voi koskettaa sitä, tuumi Erakko ja puhalsi savua taivaalle. Aamuyö oli värjännyt soramontun, kiviröykkiön ja metsän tummansiniseksi. Metsästä kuului yön lintujen huutoja, ja usva alkoi lipua kohti Erakkoa metsänreunasta. – Mies, 22
Arska katseli nurkkaan pinottua kiviröykkiötä. Sen oli hänelle kämppäänsä tähän mennessä ainoaksi sisustuselementiksi antanut hänen tätinsä toissapäivänä järjestetyissä tupaantuliaisissa. Mikkihiireksikin kutsuttu Arska halusi tapansa vastaisesti lähteä ulos iänikuisen maleksimisen sijaan. Tuparit olivat antaneet sysäyksen hyvältä tuntunutta sosialisoimista minkä hän ei vielä soisi loppuvan. Arska veti viimeisen palan rapeaa paahtoleipää kitusiinsa ja lähti kohti toria. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Avonaisilla pöydillä välkehtivät kaikenlaiset rihkamat ja helyt – ensimmäisenä hänen silmäänsä osui kultaisille metallijaloille nostettu lasipallo, joka häälyi huiveilla vuoratun mummon kojun perällä. Arska havahtui huomatessaan tuijottaneensa lasipallon sisällä olevaa hienoista vihreää sävyä minuuttitolkulla. Hän ravisti lipuvat ajatukset mielestään ja päätyi koristeiden sijaan ostamaan itselleen kolme rovetta kotitekoista mämmiä. Paksua ruista lusikoidessaan hän katseli kojujen eteen pysähtyneitä pariskuntia malttamattomasti viilettävine lapsineen. Hän hymyili hieman heidän ilmeiselle hyväosaisuudelleen. – Mies, 27
Poikien Talo on toteuttanut korona-aikana viikoittain useita etätoimintoja, joista yhtenä toimintona on toteutettu luovaa kirjoittamista. Luovan kirjoittamisen lähtökohtana on, että kirjoittaja pääsee erilaisten harjoitusten kautta tutustumaan omaan tapaansa tuottaa tekstiä sekä erilaisia tarinoita. Luova kirjoittaminen on loistava tapa tutustua omaan itseensä. Omat ajatukset ja haaveet sekä oma persoona saattavat kirjoittamisen myötä avautua uudessa valossa ja kirjoittajan luovuus voi löytää uuden kanavan sen ilmaisuun. Erilaiset harjoitukset voivat parhaimmillaan lisätä kirjoittajan itsetuntemusta sekä -luottamusta.
Luovassa kirjoittamisessa isossa osassa on myös sen sosiaalinen puoli. Omien tekstien lukeminen toisille ääneen tai niiden avaaminen tekstimuotoisena tuo esiin aina jotain kirjoittajastaan. Rohkeus avata omaa itseä muille syntyy luottamuksen kautta, joka saavutetaan yhteisen tekemisen tuloksena. Tämä synnyttää myös kokemuksen yhteisöllisyydestä; minä kuulun tähän porukkaan ja olen osa sitä. Minut nähdään ja kuullaan tässä porukassa tekstieni kautta. Toisilta saatu rohkaiseva palaute lisää yksilön positiivista kokemusta itsestä. Olemme yhdessä toimintaan osallistuneiden miesten kanssa päättäneet julkaista heidän kirjoittamiaan tekstejä. Tulemme julkaisemaan tekstejä useammassa osassa. Tässä ensimmäiset julkaisut luettavaksi.
Tehtävänanto
Jokainen kirjoittaja poimii valitsemastaan teoksesta (kirjasta, lehdestä, nettiartikkelista) yhden mieleisensä sanan, lauseen tai virkkeen. Tämän jälkeen oma sana, lause tai virke jaetaan muiden kanssa ja jokainen kirjoittaa sen itselleen ylös. Näin toimitaan jokaisen osallistujan kohdalla. Kaikki sanat, virkkeet ja lauseet ylös kirjattua laitetaan sekuntikello päälle ja lähdetään kirjoittamaan viidentoista minuutin ajan. Valitut sanat, lauseet ja virkkeet tulee sisällyttää osaksi omaa tarinaa. Niitä voi taivuttaa konteksti huomioiden. Viidentoista minuutin kuluttua jokainen on luonut oman näköisensä ja kuuloisensa tarinan, jossa on yhteisesti valitut sanat, lauseet tai virkkeet. Alla kahden miehen kirjoittamat tekstit.
Sanat: ”Osa mustuneista pipareista tippuu lattialle”, ”Hän tarttui kiivaasti käsivarteeni”, ”Rauhanmiehen ruumiillistuma”, ”Yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta”, ”Elämä on yhtä elokuvaa”
Kuljin jälleen tuttua tietä toimistolle. Kiersin kaukaa sulaneen lumen tuomat vesilammikot. Hiljainen aamu synkkänä marraskuisena aamuna sai minut hetkellisesti tuntemaan kuin olisin rauhanmiehen ruumiillistuma. Voi kunpa olisinkaan arvannut mitä siltä päivältä oli luvassa. Pääsin toimistolle ja laitoin kahvit porisemaan. Kuten tavallista, olin ensimmäinen työpaikalla. Laitoin kahvit kiehumaan, otin kaapista piparit valmiiksi ja istahdin koneen äärelle jatkamaan töitäni. Pomo oli ripustanut hienon julisteen seinälle viime kuussa. Koristellussa tekstissä kerrottiin hienoja lauseita, kuten ”Yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta.”. Voin kertoa, että niillä tuntipalkoilla laadusta saa kyllä haaveilla. Ihme soopaa nuo johtajat jaksavat tyrkyttää. Kului tunti, jos toinenkin ennen kuin kuulin ihmisääniä. Etuovi kävi, kun Minna tuli työpaikalle. Märistä vaatteista ja happamasta ilmeestä päätellen hän ei ollut kiertänyt vesilammikoita yhtä huolellisesti kuin minä. Sillä hetkellä tajusin, että olin unohtanut kahvit pannulle. Huokaisin, kaadoin kylmät kahvit mukiin ja laitoin sen mikroon. En tiedä miten onnistuin tunaroimaan niin pahasti, mutta parin minuutin kuluttua hätkähdin omituiseen käryyn. Juoksin keittiöön ja heitin mikron oven auki. Olin ajatuksissani laittanut mikroon pyörimään kahvikupin sijasta piparipaketin. Tärisevin käsin kannoin paketin pois mikrosta ja osa mustuneista pipareista tippui lattialle. Sillä hetkellä Minna loikkaa selkäni taakse ja alkaa hihittämään hysteerisesti. Olin edelleen shokissa, kun hän tarttui kiivaasti käsivarteeni ja sanoi sanat, joita en unohda koskaan. ”Lähdetään pois. Mennään jonnekin kaukaiselle saarelle ja perustetaan rantabaari”. Sinä hetkenä tuntui, että elämä on yhtä elokuvaa ja siinä mielentilassa en voinut kieltäytyä tarjouksesta. Näin sitten päädyin Hailuodon snägärin myyjäksi. – Mies, 25
Leipomossa on onnetonta. Tilaukset alkoivat pinoutua jo pari päivää sitten ja vihaisten soittojen määrä sen kuin kasvaa. Viimeiset kaksi työntekijää jotka eivät vielä ole ottaneet hatkoja yrittävät kuumeisesti tuottaa 10 000 piparia paikallisen IT-jätin pikkujouluihin. Jo kolmas palanut pellillinen. Leipuri polttaa kätensä ja osa mustuneista pipareista tippuu lattialle. Hän kaatuu uupuneena lattialle ja pohtii irtautuako ruumiistaan. Pienen palkan voisi jättääkin saamatta mutta yhdyskuntapalvelusta ei käy laistaminen. Todellisuus asettuu hetkeksi paikoilleen; miten olen tähän joutunut? Välillä tuntuu kuin elämä olisi yhtä elokuvaa. Kuulen työtoverini askeleet, joiden kasvava ääni pysähtyy korvieni juureen. Hän tarttuu kiivaasti käsivarteeni ja ravistaa mutta lihaksistoni sanoo ei – valitsen tämän tilapäisen kuoleman vastuideni ohi koska silmien avaaminenkin vaatisi tällä hetkellä ylenmääräisiä ponnistuksia. Luulen kuulevani etäisiä saarnan pätkiä laiskuuden kitkemisestä ja kuinka yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta. Aivan. Osaomistajalla onkin suurempi lehmä ojassa. Kymmenennen kahvikupillisen kohdalla saavutettu valaistuminen auttaa minut pienimuotoisen elämänkriisini yli. Tunnen itseni varsinaiseksi rauhanmiehen ruumiillistumaksi siirtyessäni jälleen kerran sorvin ääreen, vastasi tunne todellisuutta tai ei. – Mies, 27
