HARJOITTELIJALTA: ”Joku perus nuokkari? Ei tod!”

Hei!

Olen toisen vuoden sosionomiopiskelija Diakista, ja suoritan ensimmäistä harjoittelujaksoani Poikien Talolla kuluvana keväänä 2024. Harjoitteluni kestää 13 viikkoa, joka alkaa lähestymään jo uhkaavasti loppuaan. Työhistoriani on alanvaihtajana tekniikan- ja rakennuspuolen aloilta, joten työharjoittelu Talolla on ensimmäinen konkreettinen kosketuspinta itselleni niin sosiaalialalle, kuin järjestökentälle. Tämä ajanjakso on antanut itselleni valtavasti oppia ja kokemusta sekä vahvistanut käsitystä järjestökentän merkityksestä nuorten hyvinvoinnin edistämisessä.

Hakiessani harjoittelupaikkaa sain suosituksen lähestyä Poikien Taloa asian tiimoilta, mutta itse en tiennyt paikasta kuin nimen ja osoitteen, sekä kävijöiden ikähaarukan (12-29v). Ensimmäisenä mieleeni piirtyi kuva vapaamuotoisesta nuorisotilasta, jota Poikien talo myös osaltaan on, mutta se, kuinka laaja-alaista palvelua Talotoiminta kätkee sisäänsä, yllätti itseni suuresti. Poikien Talo tarjoaa muun muassa yhteisötoimintaa, yksilötyötä, seksuaalikasvatusta sekä erinäisiä pienryhmiä, mihin nuoret saavat itse olla vaikuttamassa. Lisäksi Tyttöjen Talon kanssa tehtävä yhteistyö ja yhteisten tapahtumien järjestäminen on merkittävä osa tätä tärkeää kokonaisuutta. Tämä on myös tulevan ammattilaisen silmin hyvin monipuolinen oppimisympäristö, joka on mahdollistanut itselleni pääsyn näkemään ja kokemaan monipuolisesti nuorisotyön eri muotoja, sekä kohtaamaan uusia ihania ihmisiä.

Harjoittelun aloittaminen oli itselleni jännittävä kokemus, ja mielessäni pyöri paljon kysymyksiä, tulisinko pärjäämään uudella kentällä opiskelijan orastavaa ammatillista näkökulmaa harjoittaen, mutta vastaanotto oli niin lämminhenkinen heti alusta alkaen, että ennakkoluuloni rapisivat heti ensimmäisen viikon aikana. Poikien talon ”henki” on käsin kosketeltavaa, ja tällä tarkoitetaan juuri sitä hyväksymistä ja toisen ihmisen näkemistä juuri sellaisena yksilönä, kuin ihminen luonnostaan on. Talo on ennen kaikkea turvallinen tila jokaiselle kävijälle mennä ja tulla, jollaista henkeä etenkin nuoret tarvitsevat mielestäni nykymaailmassa kasvavissa määrin.

Työskentely Talolla on ennen kaikkea kohtaamistyötä, mitä tehdään pitkälti omalla persoonalla. Toiminta mahdollistaa rennon yhdessäolon, turvallisen tilan keskustella sekä itse yhteisöön kuulumisen. Vakavistakin asioista on helpompi puhua, kun ympärillä on turvallisia ihmisiä sekä yhteenkuuluvuuden tunne. On ollut hienoa huomata kuinka nuoret saavat voimaa toiminnan kautta sekä pääsevät edistämään omaa hyvinvointiaan. Tämän ajanjakson jälkeen jään itse kaipaamaan tätä huikeaa yhteisöä, niin kävijöitä kuin huippuja työkavereita, mutta tulemme varmasti törmäämään vielä tulevaisuudessakin. Kiitos!

Sosionomiopiskelija, DIAK.