Kesän vaellusreissu Syötteen kansallispuistoon

Reissukertomus vaelluksesta Syötteen kansallispuistoon 15.6-17.6. 2021

Poikien Talon perinteinen kesävaellus suuntautui Syötteen kansallispuistoon ja sen mahdollisti lahjoituksellaan tänä vuonna Oululainen frisbeegolfseura HCDG. Vaellukselle osallistui neljä poikien talon kävijää ja kaksi ohjaajaa. Osallistujat olivat mukava sekoitus kokeneita ja uudempia poikien talon kävijöitä.

Valmistelu

Lähtöpäivän aamuna pakkailimme Oulun kaupungin työpajoilta lainaamiimme rinkkoihin henkilökohtaisia tavaroitamme ja yhteisiä ruokia. Pakkaukseen kiinnitimme normaalia enemmän huomiota, koska tiedossa oli, että ensimmäisen päivän vaelluksen teemme kovassa tuulessa ja vesisateessa.  Pakkasimme kaikki kuivana pidettävät tavarat ensin muovipussiin ja lopuksi vuorasimme myös rinkan jätesäkillä.

Matka syötteelle oli hiljainen ja odottavainen. Ensimmäiset keskustelut syntyivät vasta, kun määränpään maastot alkoivat näkyä auton ikkunoista. Olisiko hiljaisuuden syynä ollut, se etteivät osallistujat tunteneet toisia, koska tulivat reissulle mukaan erilaisista poikien talon toiminnoista. Kaikki lähtijät eivät välttämättä olleet edes toisiaan nähneet ennen lähtöaamua. Ohjaajat toki tunsivat kaikki lähtijät.

Perille päästyämme halusimme varmistaa ensimmäisen päivän energian saannin syömällä Nuorisokeskus Pikku-Syötteellä ennen vaeltamaan lähtöä. Vähän huonoa tuuria ruokailun suhteen oli, että ruokana oli makkarakastiketta ja pastaa. Hyväähän ruoka kyllä oli niin kuin Pikku-Syötteellä aina, mutta vaellukselle mukaan otetuista ruoista suurin osa oli juurikin makkaraa ja pastaa.

Vaellus

Vaellus kohti majapaikkaamme Ahmatupaa aloiteltiin sateisessa ja tuulisessa säässä, mutta hyvillä mielin. Automatkan hiljaisuus oli vaihtunut iloiseen jutteluun sekä maisemien ihailuun. Kilometrit karttuivat hiljalleen ja koko ajan pidettiin mielessä, että kiire meillä ei mihinkään ole, vaan voimme edetä rauhalliseen tahtiin.

Matkan puolenvälin tienoilla olevassa Koiratuvassa pidimme pidemmän tauon, paistellen makkaraa ja keitellen kahvia. Tässä vaiheessa ohjaajina huomasimme vaeltajien keskinäisestä toiminnasta koko reissun ajan kantavan ilmiön. Tämä ilmiö oli toisten huomioiminen! Makkaran paistossa haluttiin paistaa toisillekin ja erikoismakkarat jaettiin sillä tavalla, että kaikille varmasti tuli saman verran. Tuli sellainen olo, että tässä todellakin ollaan yhteisellä reissulla yhdessä.

Koiratuvalta jatkaessamme maasto tuli mäkisemmäksi ja muutenkin vähän huonommin kuljettavaksi. Matkanteko vähän hidastui, mutta erittäin hyvin kaikki silti jaksoivat. Ahmatuvalle päästyämme saimme eteemme ongelmanratkaisutehtävän, koska varaustuvan koodi jonka olimme saaneet, ei toiminutkaan. Emme siis päässeet tupaan sisään. Nopean pohdinnan jälkeen majoituimme tyhjillään olevaan autiotupaan. Mikäli autiotupa olisi ollut varattu, olisimme majoittuneet lähellä olevaan kotaan tai kolmen kilometrin päässä olevaan toiseen autiotupaan. Taivas alle jäämiseen ei siis ollut missään vaiheessa pelkoa.

Fyysisesti väsyneenä ja märissä vaatteissa ei välttämättä ole helpoin toimia yhteisen tavoitteen eteen, joka tuona iltana oli tulen saaminen kaminaan, jotta vaatteet saadaan kuiviksi ja lämmin ruoka tehtyä. Silti kaikki jaksoivat oman osuutensa hyvin tehdä. Tietenkään kaikki ei tehneet samaa määrää, mutta niinhän se elämässä yleensäkin menee, että he ottavat enemmän roolia kenellä siihen on voimia. Toisten huomioiminen ja auttaminen näkyivät näissäkin askareissa hyvin.

Purovesi juomavetenä oli monelle uusi kokemus kuin myös veden lämmittäminen kattilalla tiskaamista varten. Uusi kokemus taisi olla myös Suomen viileä kesäyö, koska aamulla useampi kertoi heränneensä viileyteen.

Toinen päivä tarjosi vaeltajille erimittaisia matkoja niin näköalapaikalle, päivätuville kuin järvellekin, jossa kalasteltiin ja uskaltautuipa osa uimaankin. Eikä ilman kalaakaan onneksi jääty. Illalla lämmitettiin sauna, paistettiin makkaraa kodalla ja vain nautittiin olosta.

Toinen yö oli kaikille vähän lämpimämpi, koska saimme varauskodan oven auki ja sieltä viltit käyttöön. Aamun toiminnat menivät jo rutiinilla ja siivous hyvässä yhteistyössä. Vaellus takaisin autolle sujui paljon keveämmin, kun ruokaa ei enää niin paljoa ollut kannettavana ja reittikin pääosin alamäkeä.

Yhteenveto

Yhteishenki ja toisten huomioiminen olivat koko reissun erittäin hyvällä tasolla ja internetin kantamattomissa vaellellessa toisiin tutustuminen sekä yleinen jutustelu tapahtuivat erittäin luontevasti. Fyysinen väsyminen ja tietyllä tasolla itsensä ylittäminen sekä uusien kokemusten yhdessä kokeminen yhdisti vaeltajia silminnähden paljon. Näin paljon ylävitosia ja toisten kannustamisia ei talon arjessa pääse oikeastaan koskaan näkemään. Suomen kesäkin näytti monet kasvonsa. Saimme kokea myrskyisät sateet, raekuurot, viileät yöt ja lämpimät auringonpaisteet. Kiitokset HCDG ja tietenkin kanssavaeltajat.

Tästä hyvästä kokemuksesta rohkaistuneina olemmekin suunnitelleet jo tulevan syksyn reissun. Siitä kuullaan lisää syksymmällä, mutta sen verran voimme paljastaa, että sen reissun mahdollistaa Fingersoft.