VIERAILIJALTA: Kuka auttaisi (nuorta) miestä mäessä?

Poikien Talon pojat kirjoittivat pakkasen paukkuessa mm. nuorten miesten pelaamisesta. Jatkan hieman tuosta aiheesta. Pakkaset tosin ovat vaihtuneet kevätauringon kilotukseen toimistoni ikkunasta Kumppanuuskeskuksessa. Paitsi pelaamisesta, olen työssäni Suomen Vanhempainliitossa kiinnostunut osallisuudesta ja vanhemmuudesta. Vanhempia ne ovat nuoretkin miehet. Ja hyviä ovatkin, pääasiassa.

Poikien Talolla tehdään hyvää työtä nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja tarjotaan mielekästä äksöniä arkeen. Toisin sanoen, edistetään merkittävästi poikien ja nuorten miesten osallisuutta. Arvokasta, suorastaan Valosaa työtä. Tämän työn hedelmät korjataan vuosien saatossa, ei samalla sekunnilla. Syrjäytynyt ihminen maksaa yhteiskunnalle miljoonan, sanotaan. Ikävä kyllä tuo miljoonasäästö pitäisi pystyä osoittamaan ”tilinpäätöksessä” saman tien. Näinhän asia ei onnistu – eikä ole. Työssä tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Uskoa omaan tekemiseen. Juuri sitä spirittiä, mitä Poikien Talolta löytyy. Uskoa tulevaisuuteen.

Savottaa riittää. Nuoria miehiä ja nuoria isiä odottaa nykyään aivan erilainen vastuiden ja velvoitteiden sekä odotusten ja haasteiden tsunami, kuin mitä Ansa & Tauno Suomifilmissä heinäladossa kohtasivat aikanaan. Houkutuksiakin nykyään on ihan eri tavalla tarjolla, erilaisilla alustoilla vieläpä. En ole mikään aateekooguru, mutta eri puolilla Suomea kodin ja koulun yhteistyötä kuunnelleena, katselleena ja siihen uppoutuneena kokemus on sangen rikastava. Puhumattakaan siitä, millainen Kelan, ”sossun” ja ”työkkärin” blankettien viidakko on vastassa, jos ei juuri sillä hetkellä koulu maita taikka työhön pääsy onnistu.

Meitä nuorta vanhempia ihmisiä vaivaa liian usein kaksi asiaa, kun puhumme nuorempiamme tässä ajassa askarruttavista asioista. Ensimmäinen on ajan hengen usein onneton ymmärrys. Toinen on kulloisenkin nuorisokulttuurin tuntemisen puute. Olemme hyviä tuomitsemaan tyyliin, ”vanhemmat ovat hankalia”, ”vanhemmuus on hukassa”, ”nuoret miehet eivät osaa mitään nykyään” tai ”ne vaan pelaa”.

Vanhemmuuden suhteen on aika päivittää ohjelmistoversio. Ansa & Tauno –ajan versio 1.0 vaatii päivityksen Cheek –ajan versioon 7.5.  Eivät nuoret isät ja äidit, ruuhkavuosiaan elävät vanhemmat ole hukassa, väitän minä. Vanhemmuutta arvostelevat sen sijaan ovat hukassa, pahasti. Pitäisi kysyä, onko vanhemmuuden standardi ja ihanne yhä sama, kuin vaikkapa 1900 –luvun alussa? Ja jos näin on, miten ihmeessä se ihanne sopii 2010-luvulle? Me olemme hanakoita vaatimaan kasvattajilta asennetta ja otetta, mutta samaan aikaan viittaamme johonkin esihistorialliseen ihanteeseen ja ammumme kritiikillämme puskista, vieläpä yleistäen sama koskemaan kaikkia. Tässä tapauksessa vanhempia, nuoria isiä ja äitejä.

Siirtyisimmekö nykyaikaan? Työssäni kohtaan aivan loistavia nuoria miehiä ja naisia, nykyajan äitejä ja isiä. Samat sanat sanon opettajakunnasta. Huippuosaajia ja ammattilaisia. Enemmänkin kyse taitaa olla siitä, että työkaluja on tukeen ja apuun vähänlaisesti tarjolla. Kuka mäessä auttaa, kun on hankala hetki?

Pelaamisen suhteen me vanhemmat olemme useimmiten kuutamolla. Sen sijaan, että pelkästään heristämme sormiamme pelaamiselle, moitimme pelaavaa nuorta tai tungemme lapsemme takimmaiseen nurkkaan konsolinsa kera piiloon pelaamaan, meidän pitäisi edes yrittää ymmärtää sitä kulttuuria ja niitä merkityksiä, jotka pelaamisen maailmaan tänä päivänä kuuluvat. Nuoren miehen kaveripiiri, sosiaalinen elämä, kommunikaatio ja vuorovaikutus voi merkittävältä osin tapahtua vaikkapa verkkopelien maailmassa. Tämä vain eräänä esimerkkinä, ei yleistyksenä. Kun asia kielletään, samalla tullaan kieltäneeksi elämä. Kieltämisen sijaan voisimme käydä aidosti rakentavaa keskustelua, oppia ymmärtämään ja tarjoamaan vaihtoehtoja.

Jussin blogissaan mainitsemaan tapaan meidän täytyy tunnistaa pelaamisen toinenkin puoli, riskit ja tosiasiat. On pelaamisesta ongelmaksi astikin. Tuutista (= älypuhelimet, tabletit jne.) tuppaa tulemaan pienestä pitäen väkivaltaa ja pornoa, joka taatusti vahingoittaa niiden mieltä, joiden ikätasoon ei kuulu – eikä saa kuulua tällaista soopaa. Kirjoittakaapa huvin vuoksi selaimenne hakukenttään sinällään viaton, ei ollenkaan porno sana ”pippeli” tai pelatkaa hetki peliä nimeltä GTA. Ymmärrätte, mitä tarkoitan.  Tsempit kaikille arvokkaaseen työhönne ja muistakaa auttaa nuortakin miestä mäessä. Nuorissa on tulevaisuus ja poikkeuksetta nuoremmat ovat edeltäjiään fiksumpia. Kun me vanhemmat olemme Facebookissa, nuoremme ovat jo ihan muualla. Kuka teistä halusi nuorena viettää aikaansa samassa paikassa vanhempiensa kanssa?

Aslak Rantakokko
suunnittelija ”VALOSA – vanhemmat 7-13 vuotiaiden lasten osallisuuden edistäjinä” – hanke 2013-2016
Suomen Vanhempainliito ry