JAA

Lautapelaamisen hyödyt

Kun siirryin Poikien Talolle töihin, ystävät, sukulaiset ja entiset työkaverit kyselivät paljon, mikä tehtäväni Poikien Talolla on tai mitä Poikien Talo ylipäätänsä tekee. Tällöin yleensä kerroin työmme tausta-ajatuksista (sukupuolisensitiivisyys, poikatyö, miestyö yms.) sillä tasolla, mitä itsekään vielä tuolloin Talon toiminnasta ymmärsin. Nykyään jatkan työnkuvani avaamista toteamalla, että käytännössä esim. yhteisötoiminnoissa pelaamme usein lautapelejä Talolla käyvien nuorten kanssa. Tällöin kerään usein hieman hämmentyneitä katseita ja huomaan, että sisälläni nousee tarve selittää (myös itselleni), miten sellaista työnkuvaa voi pitää ”oikeana työnä”.

No, miksi meillä pelataan lautapelejä ja miksi se on merkittävää toimintaa?

Lautapelaaminen on hauskaa ja siten motivoivaa. On hyvä muistaa, että toimintamme kohderyhmää yhdistää jollain tapaa yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Erinäisistä syistä Talollamme käyvillä pojilla ja miehillä ei välttämättä ole montaa ystävää tai ryhmää, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Yksinäisyyden kokemuksen pitkittyessä on kotoa poistuminen voinut tulla haastavaksi ja kynnys ovesta ulos lähtemiseen korkeaksi. Tällöin on tärkeää, että toimintamme on motivoivaa ja siinä on jokin koukku, jolla toiminnassa mukana olevia saadaan tulemaan paikalle. Lautapelit toimivat siihen hyvin vastauksena, koska ne toimivat hauskana ajanvietteenä. Kaikki toiminnassamme mukana olevat kaverit eivät tietenkään innostu lautapelien pelaamisesta ja heille olemassaolomme tarjoaa paikan, jossa keskustella työntekijöidemme tai toisten saman ikäisten kanssa tai jossa ”vain” olla ja saada ryhmä ympärilleen.  Emme siis pakota ketään pelaamaan lautapelejä, jos se ei kiinnosta. Kuitenkin pelisessiot ovat vahva osa yhteisötoimintaamme, sillä suuri osa kävijöistämme tykkää pelata lautapelejä, mutta ilman Poikien Taloa heillä ei välttämättä olisi paikkaa ja ryhmää pelien pelaamiseksi.

Hauskuuden lisäksi lautapelien pelaamiseen on useita muitakin syitä. Monilla kävijöistämme on mm. sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi eri asteisia haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Erityisesti keskustelun aloittaminen on osalle kävijöistämme haastavaa, koska he saattavat miettiä paljon esimerkiksi sitä, miten asettavat sanansa sekä sitä, kuullaanko ja kuunnellaanko heitä. Osalla ei välttämättä myöskään ole selkeää kuvaa siitä, miten keskustelu toisen ihmisen kanssa aloitetaan, tai rohkeutta keskustelun aloittamiseen. Tällöin lautapelien säännöt ja pelimekaniikka voivat toimia helpottavana tekijänä, kun kaikilla pelaajilla on tieto, mitä pelissä tehdään ja miten peli toimii. Silloin kontaktin luominen toiseen ihmiseen on helpompaa: ”Ostan sinulta kiveä kahdella kolikolla.” Pelit ja siten saadut kokemukset luovat kävijöillemme myös aiheita, joista jutella yhdessä toisten kanssa. Kenties kontaktin ottaminen toisiin on sitten jatkossa helpompaa.

Pelit mahdollistavat lisäksi omien ja muiden tunteiden kohtaamisen ja sanoittamisen. Enkä tarkoita ainoastaan vain voitosta tai häviöstä nousevia tunteita, vaan myös pelaamisen aikana syntyviä jännityksen, ilon, epävarmuuden, onnen tai harmituksen tunteita. Turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä tunteiden kohtaaminen ja käsittely helpottavat varmasti itseymmärrystä sekä tunteiden kohtaamista myös muissa ympäristöissä. Tunteet ja niistä puhuminen tai niiden sanoittaminen ovat kokemukseni mukaan osalle kävijöistämme haasteellinen asia. Yksi lähtökohtamme onkin tarjota turvallinen ja kiusaamisvapaa tila, johon jokainen voi tulla omana itsenään, myös tunteidensa kanssa.

Laajemman kuvan lautapelien (tai pelien ylipäätänsä) käyttämisestä sosiaalityössä ja sen hyödyistä saa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisemasta kattavasta artikkelista. Sitä lukiessani huomasin nyökytteleväni usein, että näin juuri se menee meilläkin. Suosittelen siis vahvasti tutustumaan kyseiseen artikkeliin!

Vaan kuten tämän tekstin alussa totesin, on minun pitänyt oikeuttaa lautapelien pelaaminen osana työnkuvaani myös itselleni. Tykkään nimittäin pelata lautapelejä vapaa-ajallanikin ja siten olen huomannut kamppailevani useampaan otteeseen seuraavan ajatuksen kanssa: saako työkseen tosiaan tehdä asioita, joista oikeasti nauttii?

Saa. Se myös kannattaa, sillä kun ihmisen intohimo ja mielenkiinto tehtävään asiaan on aitoa, vaikuttaa se positiivisesti myös kanssaihmisiin. Ja se, jos mikä, on tärkeää.

 

Juho Ljokkoi

Kirjoittaja on Oulun Poikien Talon ohjaaja ja intohimoinen, vaikkakaan ei kovin hyvä, lautapelaaja

 

 

← Takaisin