• Etusivu
  • Blogi
  • HARJOITTELIJALTA: Poikien Talo harjoittelupaikkana
JAA

HARJOITTELIJALTA: Poikien Talo harjoittelupaikkana

Hei!

Olen sosionomiopiskelija ja olin Poikien Talolla harjoittelussa marras-joulukuussa 2019. Tulen täysin eri alalta, josta minulta löytyy usean vuoden työkokemus. Poikien Talo toimi itselleni ensimmäisenä harjoittelupaikkana ja kunnollisena kosketuksena sosiaalialan työympäristöön. Olin Poikien Talolla vajaat kuusi viikkoa ja tässä ajassa Talon erilaiset toiminnot tulivat minulle tutuiksi.

Ennen harjoittelun alkua havaitsin itsessäni pientä jännitystä, joka kuuluu asiaan uuteen työympäristöön mennessä. Mietin paljon, miten tulen pärjäämään vajaan vuoden opiskeluillani, mutta jännittäminen ja epäilykseni osoittautuivat turhiksi, sillä minut otettiin erittäin hyvin vastaan niin henkilökunnan kuin myös Talolla käyvin poikien ja miesten puolesta. ”Tuu omana ittenä!” slogan onkin erittäin osuva.

Näin alanvaihtajana Poikien Talo tarjosi minulle paljon käytännön oppia sosiaalialalla tehtävästä asiakastyöstä, mutten kuitenkaan halua lokeroida Poikien Talolla käyviä henkilöitä asiakkaiksi. Osallistuin kaikkiin yhteisötoimintoihin harjoitteluni aikana, lisäksi minulle tuli tutuksi erilaiset yksilö- ja ryhmätutustumiset ja myös Talon ulkopuolella pidettävät ”lautapelikahvit” OSAO:lla.

Mieleenpainuvimmat hetket harjoittelusta ovat alku ja loppu. Tulin jännittyneellä, mutta erittäin innokkaalla, asenteella oppimaan uutta ja harjoittelu tarjosi minulle ammatillisesti erittäin paljon. Paljon mielenkiintoisia keskusteluita eri aiheista, lukemattomia pelihetkiä ja paljon naurua.  Kun mietin itseäni nuoriso-ohjaajana harjoittelun alussa ja lopussa, on ero valtava. Lopetin harjoittelun haikealla fiiliksellä, mutta monta kokemusta rikkaampana, joita on mukava muistella pimeänä talvena.

Suurimman vaikutuksen Poikien Talolla minuun teki yhteisöllisyys. Vaikka aluksi kaikki oli minulle uutta ja vierasta, ei se haitannut menoa. Henkilökunta ja kävijät muodostavat tiiviin yhteisön, jossa ketään ei jätetä yksin. Itse ihan yllätyin kuinka helppo minun oli lopulta lähteä mukaan toimintaan. Pelaaminen, jutteleminen tai ihan vain oleminen – Poikien Talolta löytyi aina tekemistä kaikille. Kokonaisuus muodostuu pienistä asioista, mutta sisään tullessa tervehtiminen ja kuulumisten kysely olivat asioita, joiden kautta toisista välittäminen näkyi kaikille. Nämä ovat pieniä, mutta erittäin tärkeitä asioita, jotka haluan muistaa ja sisällyttää omaan työhöni tulevaisuudessa.

Olli-Pekka Kallunki
sosionomiopiskelija Lapin Ammattikorkeakoulusta

← Takaisin