Poikien Talon luova kirjoittaminen

Poikien Talo on toteuttanut korona-aikana viikoittain useita etätoimintoja, joista yhtenä toimintona on toteutettu luovaa kirjoittamista. Luovan kirjoittamisen lähtökohtana on, että kirjoittaja pääsee erilaisten harjoitusten kautta tutustumaan omaan tapaansa tuottaa tekstiä sekä erilaisia tarinoita. Luova kirjoittaminen on loistava tapa tutustua omaan itseensä. Omat ajatukset ja haaveet sekä oma persoona saattavat kirjoittamisen myötä avautua uudessa valossa ja kirjoittajan luovuus voi löytää uuden kanavan sen ilmaisuun. Erilaiset harjoitukset voivat parhaimmillaan lisätä kirjoittajan itsetuntemusta sekä -luottamusta.

Luovassa kirjoittamisessa isossa osassa on myös sen sosiaalinen puoli. Omien tekstien lukeminen toisille ääneen tai niiden avaaminen tekstimuotoisena tuo esiin aina jotain kirjoittajastaan. Rohkeus avata omaa itseä muille syntyy luottamuksen kautta, joka saavutetaan yhteisen tekemisen tuloksena. Tämä synnyttää myös kokemuksen yhteisöllisyydestä; minä kuulun tähän porukkaan ja olen osa sitä. Minut nähdään ja kuullaan tässä porukassa tekstieni kautta. Toisilta saatu rohkaiseva palaute lisää yksilön positiivista kokemusta itsestä. Olemme yhdessä toimintaan osallistuneiden miesten kanssa päättäneet julkaista heidän kirjoittamiaan tekstejä. Tulemme julkaisemaan tekstejä useammassa osassa. Tässä ensimmäiset julkaisut luettavaksi.

Tehtävänanto
Jokainen kirjoittaja poimii valitsemastaan teoksesta (kirjasta, lehdestä, nettiartikkelista) yhden mieleisensä sanan, lauseen tai virkkeen. Tämän jälkeen oma sana, lause tai virke jaetaan muiden kanssa ja jokainen kirjoittaa sen itselleen ylös. Näin toimitaan jokaisen osallistujan kohdalla. Kaikki sanat, virkkeet ja lauseet ylös kirjattua laitetaan sekuntikello päälle ja lähdetään kirjoittamaan viidentoista minuutin ajan. Valitut sanat, lauseet ja virkkeet tulee sisällyttää osaksi omaa tarinaa. Niitä voi taivuttaa konteksti huomioiden. Viidentoista minuutin kuluttua jokainen on luonut oman näköisensä ja kuuloisensa tarinan, jossa on yhteisesti valitut sanat, lauseet tai virkkeet. Alla kahden miehen kirjoittamat tekstit.

Sanat: ”Osa mustuneista pipareista tippuu lattialle”, ”Hän tarttui kiivaasti käsivarteeni”, ”Rauhanmiehen ruumiillistuma”, ”Yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta”, ”Elämä on yhtä elokuvaa”

Kuljin jälleen tuttua tietä toimistolle. Kiersin kaukaa sulaneen lumen tuomat vesilammikot. Hiljainen aamu synkkänä marraskuisena aamuna sai minut hetkellisesti tuntemaan kuin olisin rauhanmiehen ruumiillistuma. Voi kunpa olisinkaan arvannut mitä siltä päivältä oli luvassa.
Pääsin toimistolle ja laitoin kahvit porisemaan. Kuten tavallista, olin ensimmäinen työpaikalla. Laitoin kahvit kiehumaan, otin kaapista piparit valmiiksi ja istahdin koneen äärelle jatkamaan töitäni. Pomo oli ripustanut hienon julisteen seinälle viime kuussa. Koristellussa tekstissä kerrottiin hienoja lauseita, kuten ”Yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta.”. Voin kertoa, että niillä tuntipalkoilla laadusta saa kyllä haaveilla. Ihme soopaa nuo johtajat jaksavat tyrkyttää.
Kului tunti, jos toinenkin ennen kuin kuulin ihmisääniä. Etuovi kävi, kun Minna tuli työpaikalle. Märistä vaatteista ja happamasta ilmeestä päätellen hän ei ollut kiertänyt vesilammikoita yhtä huolellisesti kuin minä. Sillä hetkellä tajusin, että olin unohtanut kahvit pannulle. Huokaisin, kaadoin kylmät kahvit mukiin ja laitoin sen mikroon.
En tiedä miten onnistuin tunaroimaan niin pahasti, mutta parin minuutin kuluttua hätkähdin omituiseen käryyn. Juoksin keittiöön ja heitin mikron oven auki. Olin ajatuksissani laittanut mikroon pyörimään kahvikupin sijasta piparipaketin. Tärisevin käsin kannoin paketin pois mikrosta ja osa mustuneista pipareista tippui lattialle. Sillä hetkellä Minna loikkaa selkäni taakse ja alkaa hihittämään hysteerisesti. Olin edelleen shokissa, kun hän tarttui kiivaasti käsivarteeni ja sanoi sanat, joita en unohda koskaan. ”Lähdetään pois. Mennään jonnekin kaukaiselle saarelle ja perustetaan rantabaari”. Sinä hetkenä tuntui, että elämä on yhtä elokuvaa ja siinä mielentilassa en voinut kieltäytyä tarjouksesta. Näin sitten päädyin Hailuodon snägärin myyjäksi.
– Mies, 25

Leipomossa on onnetonta. Tilaukset alkoivat pinoutua jo pari päivää sitten ja vihaisten soittojen määrä sen kuin kasvaa.
Viimeiset kaksi työntekijää jotka eivät vielä ole ottaneet hatkoja yrittävät kuumeisesti tuottaa 10 000 piparia paikallisen IT-jätin pikkujouluihin.
Jo kolmas palanut pellillinen. Leipuri polttaa kätensä ja osa mustuneista pipareista tippuu lattialle.
Hän kaatuu uupuneena lattialle ja pohtii irtautuako ruumiistaan. Pienen palkan voisi jättääkin saamatta mutta yhdyskuntapalvelusta ei käy laistaminen.
Todellisuus asettuu hetkeksi paikoilleen; miten olen tähän joutunut? Välillä tuntuu kuin elämä olisi yhtä elokuvaa.
Kuulen työtoverini askeleet, joiden kasvava ääni pysähtyy korvieni juureen. Hän tarttuu kiivaasti käsivarteeni ja ravistaa mutta lihaksistoni sanoo ei – valitsen tämän tilapäisen kuoleman vastuideni ohi koska silmien avaaminenkin vaatisi tällä hetkellä ylenmääräisiä ponnistuksia.
Luulen kuulevani etäisiä saarnan pätkiä laiskuuden kitkemisestä ja kuinka yhtiön terve perusta muodostuisi tuotteiden laadusta. Aivan. Osaomistajalla onkin suurempi lehmä ojassa.
Kymmenennen kahvikupillisen kohdalla saavutettu valaistuminen auttaa minut pienimuotoisen elämänkriisini yli. Tunnen itseni varsinaiseksi rauhanmiehen ruumiillistumaksi siirtyessäni jälleen kerran sorvin ääreen, vastasi tunne todellisuutta tai ei.
– Mies, 27