Arjen sankarit
Moikka kaikki arjen sankarit !
Tässä aamukahvia hörppiessä juolahti mieleen ajatus yksinolosta ja meidän olosuhteista. Suomessa eletään tietynlaisessa horroksessa, missä synkkä, pimeä ja hyvin arktinen talvi tekee tehtävänsä meidän luonnossa. Me ihmiset monesti saatetaan laittaa talven pimeydessä sälekaihtimet kiinni ja sulkeutua omaan kuplaan. Talviset olosuhteet voi olla hyvin rajuja, missä Oulun viima, napakka -30 asteen pakkanen tai jatkuva pimeys voi aiheuttaa kynnystä motivoitua sosiaalisiin kanssakäymisiin. Tämän tiedostaen luonto vaikuttaa suuresti meidän ihmismieleen. On mukava muistella, kun kesän aikaan laitto shortsit jalkaan ja lähti tallustamaan auringonvalon säteiden saattelemana. Ihmisiä tuli vastaan ja koki, että ”jahas täällähä on porukka lähteny liikenteeseen”. Kyllähä siitä naatiskeli. On selittämättäkin selvää, että yksinäisyyden kokemus korostuu näinä aikoina. Omassa kuplassa eläminen ja miettien, että no johan se kevät tulleepi, ja sitten taas on kiva tehdä asioita. Muistamma toteuttaa näitä samoja asioita näinä karuina aikoina!
Haluaisin tällä blogitekstillä herätellä meitä talven sankareita, jotka elävät näissä olosuhteissa. Muistetaan, että vaikka luonnonvaloa on meidän aikaikkunassa vain muutama tunti, niin yritetään silti löytää niitä keinoja, miten jaksaa eteenpäin! Kaverille, ystävälle, lähipiirissä olevalle tai ihan vaikkapa Poikien Talolle voipi aina tulla kahavilla käymähä! Muistetaan, että kysyttäessä tutulta, kaverilta tai tyypiltä seuraa, siinä ei tarvitse olla kynnystä. Laitamma toisille viestiä ja jaetaan yhdessä tämä kokemus! Hei ei mulla muuta. Palataan taas!
– Poikien Talon ohjaaja Eetu